tiistai 28. maaliskuuta 2017

Ultra kuulumiset

Eilen oli folliultran vuoro. Kauhee pelko oli, että mitään ei ole tapahtunut kun olo oli ja on edelleen niin hyvä. Limakalvo oli kuulemma hyvän näköinen. Folleja löytyi seuraavasti: Oikealla kolme follikkelia: 15.5 mm, 15 mm ja 10 mm ja vasemmalla 5-6 follikkelia: 19 mm, 16.5 mm, 14.5 mm, 13 mm ja 11 mm. Yhteensä siis 8-9 follikkelia, mikä taitaa olla ihan kiva määrä. Lääkäriä ei juurikaan asiaa kommentoinut, toivotti vaan lähtiessäni onnea hoitoon.

Punktio on nyt sitten torstaina (kp12) ja siirto luultavasti maanantaina. Nyt kyllä jännittää! Hoitaja vielä pelotteli, että puudutus on ikävä kokemus ja sattuu luultavasti eniten. Mä en vaan ymmärrä miksi niiden pitää oikein lietsoa sielä, että kyllä sattuu. Pitäisin enemmän sellaisesta asenteesta, että kyllä siitä selviää vaikka vähän sattuisikin. Samaahan hoitajat teki Orgalutran pistosten kanssa. On kuulemma niin paljon hankalampi pistettävä kuin Gonal. Paskat, ihan hyvin sekin neula menee nahasta läpi! Vähän se kirvelee/kutiaa pistoksen jälkeen, mutta sekin menee 10 min päästä ohi.

Sain lääkkäri reissulta mukaan kasan reseptejä: Ovitrelle irrotuspiikki (joka pistetään tänä iltana), Lugestronit ja Gonapeptylin tukemaan kiinnittymistä. Nämä on muuten kaikki lääkkeitä, jotka eivät ole Kela korvattavia. Että ei sillä väliä, että lääkekatto on jo täynnä, rahaa meni taas toista sataa lääkkeisiin. Enpä ole ikinä ennen miettinyt, että miksi tämäkin järjestelmä on niin idioottimainen. Kaikki ne lääkkeet on kuitenkin hommattava.

Jos nyt haluaa listata mitä oireita hormonien piikityksestä on tullut, niin maha on vähän outo. Ei varsinaisesti jomota, mutta ehkä sellainen pieni menkkaolo. Iho on ollut taas huonommassa kunnossa ja ehkä pientä itkuherkkyyttäkin on ollut ilmassa. Eilen tuli joku ihme väsymyskohtaus, mutta se saattoi vain johtua lääkärikäynnin jännityksestäkin.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Pistää

Pari päivää Gonal pistoksia on nyt takana päin. Eka pistos jännitti koko päivän ja kun vihdoin tuli aika piikittää kädet täristen valmistelin kynän. Itse pistos meni hyvin, enkä onnistunut tuhomaan kynää. Se mahdollisuus kuitenkin aina on olemassa, jos unohtaa pitää nappia pohjassa kun ottaa piikin irti.

Eilen, toisena päivänä pistos meni vieläkin paremmin. Mitään jälkiä ei ole pistoksista mahaan tullut, vaikka hoitajat siitä varoittelivat. En ole myöskään huomannut mitään sivuvaikutuksia lääkkeestä. Menkkakivut on nyt ohi, joten katsotaan nyt miten loppu viikko menee ja lähteekö maha turpoamaan. Nyt jännittää jo valmiiksi lauantai kun pitää alkaa pistämään Orgalutrania. Se piikki on kai todella huono. Ehkäpä mä selviän siitäkin.

Olen taas paljon miettinyt, että pitäsisikö porukoille kertoa hoidoista. Kyllähän se jossain vaiheessa täytyy, mutta jotenkin asian kertoiminen tuntuu todella vaikealta. En kaipaa mitään sääliä tai jatkuvaa utelua, että onko tärpäännyt. Heille syntyi myös eilen yksi lapsen lapsi lisää, enkä halua nyt pilata heidän iloa siitä asiasta.

Mietin myös, että miten kerron asiasta töissä. Pomoni ei ole mitenkään kiinnostunut siviiliasioistani ja pystyn kyllä lääkärissä käymään ilman mitään selityksiä. Mutta sitten kun tietää sen punktiopäivän ja siitä tulevan saikun, ne täytyisi pomollekin kertoa.


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Än-yy-tee NYT!

Nyt on se hetki kun hoidot alkaa. Nyt on se päivä kun mun täytyy alkaa piikittämään itseeni mömmöjä. Ensin yhtä stimuloimaan (Gonal-F) ja sitten myöhemmin toista jarruttamaan (Orgalutran).

Käytiin viime viikolla polilla ja lääkkäri totesikin, että eiköhän aleta tekemään ICSIä jo seuraavaan kiertoon. Se seuraava kierto alkoi eilen, joten tästä se lähtee. Fiilikset ovat vähintäänkin sekavat. Toisaalta on niin hienoa, että asiat menevät vauhdilla eteenpäin. Toisaalta taas pelottaa kaikki toimenpiteet ja lääkkeiden sivuvaikutukset. Olen koko elämäni ollut niin terve, en ole joutunut ikinä pahemmin käymään lääkäreissä. Punktio pelottaa, vaikka lääkkeet on kuulemma hyvät. Ja mitä jos tämä kaikki tehdään turhaan, mitä jos lasta ei tulekkaan kaikesta tästä huolimatta? Mitäs jos lapsi saakin alunsa, kyllä sekin pelottaa, vaikka sitä niin hartaasti on toivottu.

Kilpirauhaslääkkeet aloitin jo reilu viikko sitten. Olossa en ole huomannut sen suurempaa muutosta, mutta en oikein tiedä kuinka nopeasti vaikutukset tulisi näkyä. Kuuden viikon päästä on kontrolli verikoe, kunhan vaan muistaisin sen varata.