Ulos kaapista

Ensi viikolla mennään uudelle suunnittelukäynnille ja punktio on näillä näkymin touko-kesäkuun vaihteessa. Ajatus uuden hoidon aloituksesta ahdistaa, mutta samaana aikaan ajattelen, että turhat tauot ahdistaisi yhtälailla. Paljon ajatuksissa on myös pyörinyt se, että mitä jos lasta ei saada alulle julkisen hoidoissa. Onko minulla haluja/rahaa siirtyä yksityiselle? Kai sitä rahaa nyt olisi jonkun verran, mutta mitä jos siitä huolimatta lasta ei tule? Pahimmassa tapauksessa kaikki säästöt on syöty ja käteen ei ole jäänyt kuin ahdistus ja tyhjääkin tyhjempi syli. Voisiko rahat edes saada takaisin jos lasta ei tule, ei tietenkään voi, tajuan sen kyllä.

Olen viikon sisään tullut hoitojen kanssa kaapista ryminällä. Eihän siihen riittänyt kun yksi epämääräinen "vihaan kevättä" päivitys Instagramissa, niin jo oli veli, isä ja jopa exä kyselemässä kuulumisia. En peitellyt asiaa vaan annoin tulla. En vielä tiedä oliko se hyvä idea, mutta ilmoitin kyllä, että en kaipaa asiasta sen kummempaa utelua. Kerron sitten jos on jotain kerrottavaa. Nyt kun asioista tietää jo aika monta kaveria perheen lisäksi, tulee aika usein viestiä, että miten kävi tuoresiirrossa ja montako saatiin pakkaseen. Joka kerta joudun viesteihin vastaamaan huonot uutiset tippalinssissä. Joka kerran ahdistus nostaa päätään ja tunteet hyppäävät pintaan, ei sille mitään mahda. Ehkä tämän toisen icsin kanssa peruutan vähin äänin takaisin kaappiin ja pidän ovet säpissä niin kauan kun on jotain positiivista kerrottavaa.

Nyt kp 5 menkat ovat edelleen käynnissä ja maha on ollut kipeänä joka päivä. Tämä on outoa kun yleensä maha ei ole kipeänä kuin 1-2 päivänä aluksi. Vuoto jo jossain vaiheessa loppui melkein kokonaan, mutta nyt taas alkoi uudestaan. Onhan se toki ymmärrettävääkin, että hormoonit on pistänyt pakan sekaisin.

Kp2

Puoli tuntia edellisen postauksen julkaisemisen jälkeen kävin vessassa ja sieltähän ne tuli, menkat. Koko ajan vuoto on ollut kovin ruskeaa ei lainkaan kirkasta. On tainnut veri odottaa ulos pääsyä jonkun aikaa.

Epätietoisuus ja turhat toiveet on nyt poissa, joten kyllä tämä tästä. Kohti uutta yritystä mennään ja sitä odotellessa keskityn ihan muihin juttuihin!

Turhia toiveita?

Lopetin luget viime sunnuntaina, mutta vieläkään ei vuotoa ole tullut. Tämä luo (turhia) toiveita, että mitä jos kuitenkin kyytiläinen olisi vielä matkassa. Mitä jos OneStepit ovat oikeasti niin paskoja testejä, ettei niihin voi ollenkaan luottaa?! Torstaina tuli pyyhkiessä hieman vaaleanpunaista valkovuotoa. Pieni menkka olo tulee ja menee, muttei kuitenkaan kunnolla ole iskenyt.

Mikäli vuoto ei ole maanantaihin mennessä alkanut, täytyy soittaa polille. Teen myös apteekin raskaustestin maanantaiaamuna varmuudeksi, sillon on pp 22/kp36. En ole siis testannut viime maanantain jälkeen, koska en halua turhaan testata. Onkohan kellään muulla mennyt kierto täysin sekaisin hoitojen vuoksi?

Pakkanen

Soitin polille kertoakseni negasta. Sanoin, että ei ole vuoto vielä alkanut. Käskivät soittaa uudestaan mikäli ei tällä viikolla ala. Noin sekuntti ennen polin puhelua katsoin Oma kantaa:

Jatkoviljeltyjä alkioita: 2

Jatkoviljelyn jälkeen alkioita pakastettu: 0

Pakkasessa alkioita yhteensä: 0

 

Sama tilanne vahvistettiin vielä puhelimessa, ei mennyt pakkaseen mitään. Ei mitään pahoitteluja polin puolesta, tietenkään. Kysyttiin vaan, että ollaanko halukkaita jatkamaan hoitoja.

Kova pettymys on myös tämä. Alkaa nyt taas koko homma alusta. Mieleen ei tule kun aika monta kirosanaa. Odotetaan vuotoa ja odotetaan uuden ICSI:n suunnittelua aikaa. Kuulemma etanapostilla tulee ensi viikolla. *ittu, *aatana, *erkele!!!

Kyyneleitä

Tämän oman suhteellisen lyhyen yrityshistoriani aikana, en ole kertaakaan itkenyt negatiivista raskaustestiä tai menkkojen alkua. En itkenyt nytkään, heti. Tein testin miehen vielä nukkuessa ja kun vähän myöhemmin menin kertomaan miehelle tuloksesta, en enää pystynytkään peittelemään pettymystä. Kyyneleet vain tulivat kun koko jännitys ja pettymys purkautui. Onneksi mies oli siinä sanomassa, että kyllä meillä edelleen on mahdollisuus ja aikaakin riittää.

Nyt jälkeen päin on helppo ajatella, ettei olisi pitänyt testata vielä perjantaina. Olisi ollut paljon paremmat pääsiäislomafiilikset. Nyt suurin osa-ajasta kului tämän asian ja myös parisuhteen märehtimiseen. Olin lamaantunut pari päivää täysin. Vähitellen alan ymmärtämään, miksi hoidot oikeasti ovat rankkoja. Ei fyysisen vaan sen henkisen puolen vuoksi.

Perjantaina illalla menin porukoilleni kyläilemään, jossa oli myös kolmiviikkoinen vauva. Se väkisin tungettiin syliin ajatuksella sais se vauvakuume tarttua meihinkin. Niin, voi kumpa tietäisittekään mitä meillä tapahtuu tai siis ei tapahdu! Siinä ohi mennen tunnustinkin, että kyllähän me on yritetty, se ei vaan omin voimin tule onnistumaan. Lisäkysymyksiä se ei siinä tilanteessa herännyt, tilanne oli hankala kun porukkaa oli paljon ympärillä ja hädin tuskin sain kyyneleet pysymään aisoissa siinä kohtaa.

Tänään fiilis on jo parempi. Helpompi olla, kun ei tarvitse kotona märehtiä. Yritin soittaa polille, mutta sielä on ruuhkaa.Taidan yrittää vasta huomenna uudestaan. Välillä löydän itseni googlaamasta, voiko negatesti vielä muuttua positiiviseksi. Voihan se, mitä keskustelupalstoja on uskominen, mutta turhia toiveitahan tuosta vain tulee. Eniten mieltä askarruttaa kuitenkin se, että onko pakkasessa mitään? Tuntuisi hirveältä alkaa uuteen piikitysrumpaan heti uudestaan. Toisaalta en halua odottaa kesätaukojen yli. Optimitilanteessa tehtäisiin yksi PAS ennen kesälomia ja mikäli tarve on niin syksyllä seuraava ICSI. En halua pitää turhia taukoja, se on nyt tai ei koskaan.

Virallinen testipäivä

Tänään oli virallinen testipäivä (pp14) ja testasin jo itseasiassa perjantaina (pp11).  Niin kuin kuvasta näkee, huonohan se tulos on. Puhdasta negaa kaksin kappalein. Aika masentunut oon ollut koko pääsiäisen, mutta eiköhän se taas tästä lähde kun pääsee töihin miettimään muita juttuja.

Piinaviikko - PP8

Tajusin, että nyt tosiaan eletään piinaviikkoa, siis sitä uskonnollista hiljaista, suurta, pyhää, kärsimysviikkoa. Kuinka tämä sattuikaan, piina riittää monella tapaa. Aika todellakin matelee hetki kerrallaan. Työviikko on tuntunut todella pitkältä, vaikka vasta 1,5 päivää on takana päin, 2,5 päivää edessä.

Oireet, no, niitä ei ole (kai). Mahassa ei ole mitään tuntemuksia, olo on hyvä. Parit kuumat aallot on tullut varmaankin lugestreronien vaikutuksesta. Olen alkanut muuten inhoamaan noita lugeja. Ne vuotavat nyt koko ajan ja jatkuvasti saisi olla pikkuhousunsuojaa vaihtamassa. Alkuun ei tällaista ongelmaa ollut. Toisaalta eilen illalla olin aivan jäässä, eikä jäsenet tuntuneet lämpiävän millään, vaikka makasin hiessä olevan miehen kyljessä kiinni paksun peiton alla. Jano on ollut ehkä vähän kovempi kuin yleensä ja herkkuhimo aivan järkyttävä.

Laskeskelin, että mulla on kotona neljä one stepin raskaustestiä. Ajattelinkin, että jos alkaisin testaamaan jo perjantaina (PP11) niin testejä riittäisi joka päivälle viralliseen testipäivään asti. Eilen kuitenkin lueskelin, että one steppien luotettavuus on vähän niin ja näin. Voi varmaankin tulla virheellinen nega. Saman merkin ovistestit on mulla toiminut hyvin kyllä.

Katsoin oma kannasta tietojani siirron osalta. Olin näköjään saanut alkion siirrossa uuden diagnoosin "ovuloimattomuudesta johtuva naisen hedelmättömyys". WTF! Eihän tämä pidä mitenkään paikkaansa. Sattuuhan näitä, mutta ei tämä kyseinen lääkäri ole kyllä vakuuttanut millään tavalla...

10 asiaa, jotka kannattaa jättää sanomatta lapsettomalle

Vanha juttu Vauva.fi sivuilta, mutta hyviä ajatuksia kaikki, omilla kommenteilla höystettynä. Voi kumpa kaikki ihmiset nämä joskus lukisi ja sisäistäisi.

1. Lopettakaa yrittäminen ja turha stressi, niin lapsi saa alkunsa kuin itsestään. 
Jep, näihän helppoa se on. Tätä sain jossain vaiheessa kuulla myös mieheltä, mutta on pikku hiljaa ymmärtänyt, että se on mahdotonta olla stressaamatta. Eikä stressiä totisesti voi kääntää on/off napista pois päältä.

2. Nauttikaa ajasta, jonka saatte viettää kahdestaan puolisoina. Lapsen tultua sellaista ei enää ole. 
Olen matkustellut, bilettänyt, mennyt ja tullut. Vaikkei meillä miehen kanssa olekaan pitkää yhteistä menneisyyttä, emme kaipaa sitä yhtään. Haluamme vain sen perheen kasaan!

3. Teillähän on niin helppoa, kun ei ole lapsenhoito- tai rahahuolia ja voitte matkustellakin minne haluatte. 
Rahahuolia voi olla kyllä ilman lapsiakin ja matkustella voi lapsienkin kanssa.

4. Pyytäisimme teidätkin lapsen synttäreille, mutta eivät teitä varmaan tällaiset juhlat kiinnosta.
Niin, kaksi piipuinen juttu. Voi tehdä kipeetä nähdä paljon lapsia ja perheitä kun niitä ei itsellä ole, mutta silti ei pitäisi olettaa ainakaan sitä, että meitä ei lapset kiinnostaisi.

5. Emme lähetä teille lapsen kuvalla varustettua joulukorttia, ettemme loukkaa. 
Jep jep..

6. Koska te alatte tehdä lapsia?  
Tähän aina tekisi aina vain todeta, että onhan sitä tässä yritetty hampaat irvessä, mutta ei ole onnistunut. Yleensä kuitenkin vastaan naureskellen, että katotaan nyt.

7. Kaikkien ei ole tarkoitus tulla äideiksi ja isiksi.
Onneksi en ole ikinä kuullut tätä kenenkään suusta suoraan. Ei varmasti olekaan, mutta mielestäni olen sen ansainnut

8. Rakkaudesta ei voi ymmärtää mitään ennen kuin on itse äiti tai isä. 
Koska elämä ei ole elämää ennen lapsia??? Mitä jos en kaikista toivomuksista huolimatta ikinä tule äidiksi, jään täysin vajaaksi ihmiseksi?
 
9. Lapsi tulee sitten aikanaan. 
Tai sitten se ei tule, sinä et voi sitä tietää.
 
10. On kyllä todella itsekästä olla hankkimatta lapsia vain siksi, että niistä on vaivaa. 
No comments. Mutta joskus tätä mietittiin miehen kanssa, että kumpi on oikeasti itsekkäämpää olla hankkimatta lapsia siksi, että ei halua elämäänsä rajoittaa vai se, että hankkii lapsia koska itsekkäistä syistä haluaa niitä. 

PP 3

Piinapäivien pituus on käsittämätön, miten nyt voi olla vasta PP3?! Kun koko ajan skannaa kehon tuntemuksia, niin aika tuntuu todella pitkältä. Ja tuntemuksiahan on ollut. Munasarjoissa/kohdussa juilii lähes tulkoon koko ajan. Vihlaisuja, paineen tunnetta, pistelyä. Välillä toispuoleisesti, välillä koko vatsan alueella. Pieni turvotus on myös edellen päällänsä. Tissitkin on turvoksissa, mutta ei enää niin arat kuin ne oli siirron aikoihin.

Jotain siis tapahtuu, mutta onko se joku, juuri se mitä tässä haetaan. Sitä voi vain arvailla ja voi luoja minähän toivon sitä tosissaan. Eilen jo goolailin, että koskahan sitä voisi jo tehdä raskaustestin. Joku oli tehnyt jo PP6 ja saanut oikean plussan, tai siitä se oli lähtenyt kehittymään selvemmäksi. Toisaalta en halua tehdä yhtään turhaa testiä, joten yritän selvitä viralliseen testauspäivään. Tulee kyllä niin pitkät pääsiäispyhät, pelkkä piiiiiitkä perjantai ei riitä tänä vuonna.

Ajatuksia piinasta ja ajattelematonta mainostusta

Voi luoja! Onkohan tämä tuleva kaksi viikkoa todellakin pelkkää piinaa? Ajatukset ei meinaa millään pysyä kasassa kun googlaan vaan kaikenmoisia oireita yms. Yritä tässä nyt tehdä jotain töitä kun on vain yksi asia mielessä.

Tänään on maha ollut kunnolla turvoksissa aiempaan verrattuna. Tietää siis, että jotain on tehty. Kumpa se nyt vain tarraisi kunnolla kiinni ja putkahtaisi sitten jouluna vasta pihalle.

Sain tuossa muutama viikko sitten Nesteeltä postia. Ei ole mainoksen tekijä varmastikaan kärsinyt lapsettomuudesta, sen verran osuva oli tuo otsikko. Vai olisko se vain enne? En ole kovinkaan herkkänahkainen, mutta voin hyvinkin kuvitella, että jollekin toiselle tämä saattaisi juuri tässä kohdassa olla aikas tiukka paikka.

Matkalainen kyytiin

Tänään oli sitten alkion siirtopäivä. Menin vastaanotolle kauheessa pissahädässä, niin kuin kyseisessä toimenpiteessä tulee olla. On muuten tosi ankeeta kun ei voi mennä vessaan kun siltä tuntuu.

Polilla lääkäri oli jälleen uusi tapaus ja aika kylmä kiskoinen sellainen. Kertoi kuitenkin, että neljästä munasolusta kolme on lähtenyt jakautumaan ja yksi tultaisiin nyt siirtämään. Kertoi myös miehen spermatuloksista, mutta en ottanut niistä mitään selvää.

Siirto oli mukavampi toimenpide kuin papa kokeen ottaminen. Aikaa ei mennyt kun muutama minuutti. Nyt sitten vain jännätään kaksi viikkoa, että voi tehdä raskaustestin. Verikoetta ei näköjään Taysilla ole tapana tehdä. Jossain vaiheessa tulee myös kirje kuinka kahdelle alkiolle on käynyt, onko ne saatu pakastettua jatkoviljelyn jälkeen.

Pitkäähän kaikki peukut pystyssä, ettei kyytiläinen pysyy matkassa ja tuo aikaan tullessaan maailman isoimman joululahjan <3

Punktio ja dagen efter

Äh, mitähän tälle viestille on taphtunut. Kirjoitin sen punktio päivänä, mutta jostain syystä oli kuitenkin jäänyt luonnoksiin....

Torstaina oli se odotettu ja pelätty punktio päivä. Aamulla oltiin ennen yhdeksää polilla, jossa mies kävi ensin tekemässä oman "raskaan" työnsä samalla kun mä sain jo esilääkitystä. Sain kuulemma tehostetun esilääkityksen, koska on ollut parempi kuin perinteinen. Tiedä siitä sitten kun ei ole kokemusta aiempaa. Kanyyli laitettiin kyynärtaipeeseen ja sitä kautta tiputettiin varmaan joku kipulääke. Sitten hoitja käski käydä vessassa ja ottaa housut pois  ja kääriydyin aamutakkiin, joka oli noin neljä numeroa liian iso.

Melko nopeasti siitä siirryttiin toimenpidehuoneeseen, jossa oli lääkärin lisäksi kaksi kätilöä. Mieskin olisi voinut tulla mukaan, mutta ei se sitten loppujen lopuksi halunnut tulla ja mullekin oli ehkä kuitenkin kivempi kun se ei ollut siinä heittelemässä tyhmiä juttujaan, mitä se aina tekee kun sitä jännittää. Huoneessa kätilö pisti rentouttavan ja kipulääkeen kanyyliin ja sitten huone alkoikin pyöriä siinä määrin, että olo oli kun kolmen promillen kännissä. Seuraavaksi laitettiin kohdunkaulan puudute, jota etukäteen pelkäsin ehkä eniten. Noh, ei sattunut yhtään, ehkä ihan pienen paineen tunsi, mutta hammaslääkrissä puudutuspiikki sattuu kymmenen kertaa enemmän.

Kun puudutus alkoi vaikuttaa, lääkäri aloitti punktoimisen vasemmalta puolelta. En tuntenut tätä laisinkaan. Vasta kun lääkäri siirtyi pistelemään oikealle puolelle, tunsin muutaman inhottasvan vihlaisun. Nekin oli kuitenkin niin lyhyitä hetkiä, että sen kesti kyllä helposti. Kun rakkulat oli tyhjennetty, palasin toipumishuoneeseen pötköttelemään. Jossain kohtaa kätilö kävi kertomassa, että neljä munasolua oltiin saatu. Olishan niitä saanut olla enempikin, tuskin tuosta määrästä pakkaseen riittää, mutta toivotaan todella, että laatu korvaisi määrän.

Sain lämpöpussin mahalleni toipumishuoneessa ja moneen kertaan kätilö kävi kysymässä tarvitsenko kipulääkettä. En tarvinnut kun olo oli oikeasti tosi hyvä, juuri ennen kotiin lähtöä kätilö toi kuitenkin varmuuden vuoksi yhden Panadolin. Kotiin päästiin lähtemään yhdentoista aikaan. Torkuin koko päivän sohvalla kätilön ohjeiden mukaisesti. Yötä vasten otin kipulääkettä ja muistaakseni seuraavana päivänäkin jossain kohtaa, mutta oikeasti kipua en tuntenut missään vaiheessa.

Vielä eilenkin olo oli kuitenkin kovin krapulainen. Kävin kuitenkin kaupassa ja koirien kanssa vähän kävelemässä. Tänään olo on jo ihan normaali ja nyt mietinkin, että pitäsisikö mennä töihin jo maanantaina vaikka sairauslomaa olisikin vielä maanantaiksi.

Alkio(t) siirretään maanantaina, mikäli jotain siirrettävää siis on. Tällöin alkiot ovat jo neljän päivän ikäisiä. Punktiopäivästä alkaen olen ottanut Lugesteronia kolmesti päivässä, minkä tulisi sitten tukea alkio kiinnittymistä ja kehittymistä. Kaksi viikkoa alkion siirron jälkeen tulee tehdä raskaustesi, mikäli vuoto ei ole alkanut. Ennen tätä jokin lääke voi käsittääkseni antaa virheellisen positiivisen tuloksen. Peukut nyt vaan pystyyn, että ei enää ikinä tarvitse lähtä tähän rumpaan uudestaan, vaikka kokonaisuudessaan onkin ollut kaikesta pelottelusta huolimatta ihan positiivinen kokemus.