Pari kuukautta yksin

Aika vaan kuluu ihan huomaamatta. Toipumistahan tämä on edelleen, mutta jonkunlaisen rauhan olen onnistunut saavuttamaan. Välit exään on tällä hetkellä huonot, mutta oikeastaan on parempi, että on saanut nyt etäisyyttä häneen. Se on helpottanut luopumista. Vielä kun saisin hänen hakemaan loput tavaransa pois...

Siinä missä kuukausi sitten olin täysin varma, että haluan lapsen vaikka yksin, ei ajatus ole enää niin selkeä. On alkanut pelottaa, joten en todellakaan lähde kiirehtimään asian kanssa. Ehkä asia vielä tänä vuonna etenee, tai sitten ei.

Illat ovat kyllä pitkiä yksin ja en enää erityisesti odota viikonloppuja. Neljän viikon kesälomakin lähinnä kammottaa. Jäänkö silloin kokonaan yksin vailla mitään sosiaalisia kanssa käymisiä? Tuskin, täytyy vaan olla itse aktiivinen ja sopia kavereiden kanssa juttuja. Se ei vain tällaiselle introvertille ole ihan helppoa.

Ja sitten on se Tinder. Vielä en ole siihen koskenut, mutta kokemuksesta tiedän, että se jos mikä on hyvää ajanvietettä. Siellä on hauska höpötellä ihmisten kanssa, vaikka niitä urpojakin siellä riittää... Todellakaan ei ole tarkoitus ei ole vakavissaan etsiä kumppania vaan tavata ihmisiä ja miettiä millaista ihmisiä sitä elämäänsä haluaa. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä, mitä sieltä löytyy ;)