torstai 22. kesäkuuta 2017

Pp3

Fiilikset ovat parantuneet sitten maanantain siirron. Pieni toive ja usko onnistumiseen on nostanut taas päätään. Fyysisesti olo on aikas kaamea, joka vaikuttaa kyllä fiilikseenkin. Päällimmäinen ajatus kuitenkin, että mitä jos olot johtuukin kiinnittymisestä. Maha on kovasti turvoksissa ja suurimman osan ajasta myös juilii mahaa. Muutaman kerran on tullut ihan kunnon repäisykipua. Tissit turvottaa ja väsyttää.

Näitä edellisiä pahentaa vielä se, että selkä nitkahti viime sunnuntaina ja eilen vielä uudestaan. Kävely, istuminen, makaaminen, seisominen kaikki on yhtä tuskaa. No nyt taas on hieman parempi olo, mutta ärsyttää jos koko juhannus menee taas selkäkipujen kourissa.

Hyvää juhannusta kuitenkin kaikille!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kupla otsassa

Tänään oli siirto päivä ja voi luoja kuinka tuskainen reissu siitä tulikin. Menin paikalle ajoissa ja niin kuin ohjeissa lukee virtsarakko täynnä. Sitten odotin ja odotin ja odotin… Alkoi olemaan oikeasti todella tuskainen olo ja kun vihdoin pääsin sisään 55min myöhässä, sain kuulla pahoittelut ”kuinka ollaan vähän myöhässä”. Ei muuta, kun nopeasti homma aluilleen. Niiden värkkien tunkeminen sisään ei varsinaisesti helpottanut oloa, vaan kyynelet poskilla otin matkalaisen kyytiin. Kymmenestä vain yksi oli hedelmöittynyt ja yksi varmuusviljelyssä mennyt pakkaseen (en todellakaan tiedä mitä tämä tarkoittaa, koska kupla otsassa oli sen verran suuri, että en tajunnut mistään mitään).


Mä en vaan voi tajuta miksi, ne ei heti sanonut, että ollaan ihan pirusti myöhässä! Mä olisin ihan hyvin sen tunnin aikana pystynyt tankkaamaan rakkoni takaisin täyteen, jos olisin heti käynyt vessassa. Pettymyshän tuo oli koko reissu. En tiedä kuinka hyvä tämä siirretty blastokysti oli, mutta jotenkin olo on ihan lyöty. Toivo ei ole kovin korkealla, mutta mitään muutakaan ei ole.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Yllätys

Aamulla käytiin punktiossa. Väittäisin, että sain vähemmän nyt lääkeitä joten kipu oli myös kovempi tai sitten lääkäri oli vain kovakourauisempi levittimen kanssa. Heti punktion jälkeen oli todella väsynyt olo ja ainoa asia mielessä oli, että kotio nukkumaan. Melko nopeasti siitä päästiin lähtemään, että kokonaisaika polilla oli reilu kaksi tuntia.

Yllätys oli se, että folliultran 8 follia olikin muuttunut kymmeneksi munasoluksi! Kerrankin jotain positiivista näissä hoidoissa. Toki ei voida vielä tietää oliko ne kypsiä tai muyten kelpoja, mutta olihan tää nyt kiva yllätys.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kuulumisia folliultrasta

Eilen oli polilla folliultra. Uskoin ja toivoin, että tällä kertaa folleja löytyisi reippaasti enemmän, mutta vaikka miten lääkäri laski oli tulos yhteensä n. 8kpl. Suurinpiirtein samoissa mennään edellisen hoidon kanssa. Nyt vaan sormet ja varpaat  ristiin, että munasoluja löytyisi kaikista folleista ensi keskiviikkona punktiossa. Sain nyt onneksi kortisonin avuksi alkion kiinnittymiseen. Pettymyshän tämä kuitenkin on, niin kuin kaikki on tähän mennessä ollut.

Lääkärin jälkeen kävin apteekissa hakemassa loppuhoidon lääkkeet. Farmaseutti laskeskeli hintoja ja tokaisi siinä sitten, että eihän nää lääkkeiden hinnat vielä paljon mitään. Että mietippä mitä se lapsi tulee sitten maksamaan. Meinasi taas tulla pari ruma sanaa siitä kuinka tökeröltä tuollainen komentti tässä vaiheessa tuntuu. Ei ne sielläkään tajua lapsettomuudesta kyllä yhtään mitään. Pitäisivät mieluummin turpansa kiinni ja tekisivät vain työnsä.

Menopurin piikitys jatkuu vielä pari päivää. Olen alkanut tosissaan vihaamaan sitä. Piikki ei tunnu uppoavan helposti ollenkaan ja joka kerta on viime päivinä ollut ihan tuskasta. Oireita on tullut, mutta ne ovat menneet nopeasti ohi. Huimausta, päänsärkyä, pahoinvointia...

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kuulumisia 0-ultrasta

Eilen oli 0-ultran aika ja kaikki oli niin kuin pitää. Tänään alkaa piikitykset; Menopuria 265,5 annoksella. Lääkäri ei uskaltanut nostaa paljon annosta, koska kaikki näyttää muniksissa niin hyvältä, mutta toivottavasti kuitenkin saadaan enempi vastetta kuin viimeksi. Sitä lääkärikin toivoi. Minulla ei ole käsitystä miten Menopur ja Gonal F erovat toisistaan, muuta kun että Menopuriin ei ole kynää vaan itse sekotettava litku. Tietääkö joku miten nämä eroavat muuten toisistaan?

Kysyin myös kilpparikontrollin tuloksista. Aika käsittämätöntä, että kukaan ei ole niitä katsonut, vaikka olen käynyt verikokeessa jo 1,5 kuukauta sitten. Sen tiesin, että arvot ovat viitearvoissa, mutta thyroksin annostusta kuitenkin lisätään, että saadaan TSH putoamaan alle 2. Ärsyttää vaan, että eihän tämä annostuksen muutos oikein ehdi vaikuttamaan tähän hoitoon. Olishan se ollut kiva, että olisin tehnyt muutoksen jo reilu kuukausi sitten, jolloin arvot oltaisiin saatu kuntoon ennen piikitysten alkua. Sitä en tiedä kuinka paljon asialla oikeasti on merkitystä.

Lääkäri myös huomasi, että mulla on kilppari vasta-aineita. Tästä on ollut puhetta jo aiemmin, mutta en tosiaan tiennyt miten nekin voi vaikuttaa raskaustumiseen. Ilmeisesti voisin hyötyä kortisoonista alkionsiirrossa, joka helpottaa alkion kiinnittymistä, jota vasta-aineet vaikeuttavat. Miksi ihmeessä tätä ei kokeiltu heti ensimmäiseen hoitoon? Olisko mun itse pitänyt tämäkin tajuta? Ärsyttää kun tuntuu, että pitäisi itse olla koko ajan perillä kaikesta. Eikö se ole kuitenkin lääkärien työtä?


perjantai 26. toukokuuta 2017

Elämän kokoinen kriisi

Viimeiset pari vuotta ovat olleet vaikeita. Edellisen parisuhteen päättyminen vei pohjan kaikelta. Siinä suhteessa oltiin viiden vuoden aikana monesti puhuttu, että tehdään meille ”prinsessa” kunhan oikea aika tulee. No sitä ei ikinä tullut ja lopullinen niitti parisuhteen päättymiselle oli se, kun exä sanoi, ettei tahdokaan enää lisää lapsia. Olin tuolloin todella rikki, koska tilanne oli vain täysin mahdoton. En ollut mitenkään vihainen exälle vaan ainoastaan surullinen, että tässä kävi näin. Välitin ja välitän edelleen hänestä kovasti, vaikkei hän enää elämässäni olekaan.

Jos palataan ajassa vieläkin kauemmas, olen aina seurustellut, koko aikuisikäni. Minulla on takana kolme-neljä pitkää parisuhdetta, joissa kaikissa on ollut jotain hyvää, mutta niitä ei kuitenkaan ole tehty kestämään. Olenkin vaihtanut lähestulkoon aina lennosta miestä mikä ei todellakaan ole järkevää. Olisi pitänyt pysähtyä ja miettiä mitä oikeasti MINÄ haluan. Tiedän, että on turhaa jossitella, mutta sitä olen tehnyt loputtomasti viime aikoina. Ja mitä tulee nykyiseen parisuhteeseen, se on vaatinut paljon töitä. Se ei todellakaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Mutta kyllä minä haluan tehdä tuon ihmisen vuoksi töitä myös jatkossa. Olen sitoutunut täysillä tähän suhteeseen, vaikkakin uskoni loppu elämän rakkauteen onkin ollut koetuksella.

Minulle on aina ollut selvää, että haluan pari lasta, omakotitalon ja aviomiehen. Haluan mukavaa arkea ja paljon ihania ihmisiä ympärille. Ihan tavallisia unelmia siis, ei mitään, mikä olisi mahdotonta saavuttaa. En olisi voinut kuvitellakaan, että vielä kolmeykkösenäkään minulla ei ole sen enempää lapsia kuin sitä omakotitaloakaan ja kaveritkin ovat kaikonneet johonkin taka-alalle. Mikä on mennyt pieleen? Tätä minä olen pohtinut viimeisen parin vuoden aikana todella paljon.

Elämää ei voi ottaa uusiksi, vaan ne oikeat päätökset pitää tehdä silloin kun niiden paikka. Nyt niillä päätöksillä alkaa olla kiire, koska minä vain yksinkertaisesti vanhenen. Ja hedelmällisyys sen kuin pienenee hetki hetkeltä. TIK TAK, TIK TAK… Olen monesti miettinyt, että mitä tekisin toisin, jos olisin nyt 21 enkä 31 vuotias? Varmasti etsisin itselleni pidempään SITÄ OIKEAA, enkä tuhlaisi aikaani ”vääriin miehiin”. Nauttisin elämästä enkä liiaksi suotuisi kompromisseihin, mutta kun kukaan ei voi kelata viimeistä kymmentä vuotta takaisin! Se mitä teen tai saan seuraavan viiden vuoden aikana, tulee määrittämään hyvin pitkälti koko loppu elämän suunnan. Ajatus siitä, että lapsi ei kuulu siihen, musertaa.

En pääse näistä ajatuksesta eroon, enkä osaa asiasta puhua oikein kenellekään (siksi kai puran sitä nyt tässä). Olen isossa kriisissä, jota ei kuitenkaan kukaan näe. Haluan elämässäni eteenpäin, haluan viettää niitä kuuluisia ”ruuhkavuosia” ja ”päiväkotiarkea”. Ruuhka minulla on kyllä nytkin, koska yritän täyttää tyhjyyttä kaikilla omilla harrastuksilla. Onhan sekin jotain, mutta todellisuudessa olen niin yksin ja olisin valmis luopumaan paljosta, jos vain saisin tilalle sen oman lapsen.