Pieni irtiotto

Käytiin miehen kanssa parin yön reissulla kylpylässä. Se oli todellakin rentouttavaa päästä pois kotoa ja tuntuu, että meidän parisuhde vaatii näitä irtiottoja. Kotona kun minusta kuoriutuu aina se pirttihirmu, joka ei muuta teekkään kuin nalkuta tekemättömistä kotitöistä ;) Kun ei olla kotona, ei ole asioita joista valittaa. Voidaan vaan nauttia toistemme seurasta.

Tykkään kylpylöistä, koska viihdyn poreammeitakin paremmin vesiliukumäissä. Siellä me sitten ravattiin muiden mukuloiden kanssa mäissä kerta toisensa jälkeen. Ehkä vähän noloo, mutta hauskaa meillä oli. Mitä nyt oma selkä ei ihan hirveesti tykännyt ja onkin melko jumissa nyt.

Heti aamusta kylpylässä oli vauvauinti. Monta ihan muutaman kuukauden ikäistä pikkusta polskutteli altaassa menemään. Pesutilat oli täynnä turvakaukaloita. Saunassa tuoreet äidit imettivät vaavejaan. Kyllähän se satutti, varsinkin tuo viimeinen. Niin monella se onni on, mutta ei meillä. Reissu oli kaiken kaikkiaan kuitenkin varsin onnistunut. Ens kerralla ei vaan ängetä sinne heti aamusta.

Ajatukset positiivisempaan - haaste!

Tein tilinpäätöstä viime vuodesta mielessäni ja tulin siihen lopputulokseen, että vaikea vuosi on ollut. Paskaa on satanut niskaan sillä vauhdilla, että on pieni ihme, että olen edelleen järjissäni. Haluan tehdä elämälläni jotain, jotta siitä tulisi mielekkäämpää. Edes jotain pieniä juttuja.

Ensimmäinen asia mitä lähdin heti vuoden alusta tekemään, on se, että kirjoitan kalenteriini joka päivästä edes yhden positiivisen asian. Joka päivässä on aina jotain hyvää, vaikka päivä olisikin muuten mennyt huonosti. Tähän mennessä olen kirjannut asioita onnistuneista urheilusuorituksista miehen kanssa käytyihin keskusteluihin ja päivän syömisiin.

Haastan myös teidät kaikki mukaan keskittymään positiivisiin asioihin tämän vaikean taipaleen aikana!

Uusi vuosi, uudet kujeet

Jos viime vuoden haluaa tiivistää, on sen pää tapahtumat kokolailla tässä:
Kaksi icsiä, kolme alkionsiirtoa, kaksi plussaa, kaksi keskenmenoa, helvetin monta kyyneltä ja tyhjä pakkanen.

En kuitenkaan jaksa murehtia enää mennyttä vaan nyt on aika kääntää katse tulevaan. Tänään oli km:n jälkitarkastus polilla. Kaikki näytti olevan kunnossa ja lääkäri epäili menkkojen tulevan ehkä vielä tällä viikolla. Hyvinkin samalla kaavalla siis mennään kuin edellisessäkin keskenmenossa.

Samalla käynnillä katsottiin myös keskemenotutkimusten tuloksia. Kaikki oli niissäkin kunnossa, tosin kromosomitutkimukset eivät ole vielä valmistuneet. Menee kuulemma pari kuukautta niihin. Sain mukaani taas pari uutta labralähettä ja vaikutti siltä, että oikeasti haluavat tutkia kaiken mikä raskautumiseen ja keskenmenoihin voi vaikuttaa. Se tuntuu hyvältä, että tosissaan yrittävät kaikkensa. Lääkäri oli tällä kertaa myös oikeasti perehtynyt meidän hoitojen ja tutkimusten kokonaisuuten, eikä ollut kiireessä vain heittämässä meitä pihalle. Paras käynti pitkään aikaan.

Puhui myös jostain hifistely icsistä, picsitä(?), jota ilmeisesti seuraavalla kerralla kerralla tullaan käyttämään. Siinä valitaan vielä tarkemmin parhaat siittiöt, jos nyt oikein ymmärsin. Myös erilaisella viljelynestellä(?) voidaan jotenkin edesauttaa raskauden jatkumista.

Tuntuu hyvältä, että voidaan vielä kokeilla jotain uutta. Tulihan se seuraava icsikin aikataulutettua. Nyt näyttää siltä, että maalis-huhtikuussa alkaa taas tapahtua!