Lääkkeellinen tyhjennys

Kun perjantaina ultran jälkeen kävin gynepolilla, sain siellä ensimmäiset lääkkeet, jotka valmistelevat kohdun tulevaa tyhjennystä varten. Lisäksi tarjottiin pahoinvointilääkettä. Mukaani sain varsinaiset tyhjennyslääkkeet, cytotecit 6kpl ja kirjalliset ohjeet kuinka toimia. Siinä mielentilassa olisin toivonut, että ohjeet olisivat olleet vieläkin selkeämmät. Hoitajan sanat jäivät huonosti mieleen siinä järkytyksen tilassa.

Ekoista lääkkeistä ei juurikaan oireita tullut. Vasta lauantai iltana myöhään tuli vähän veristä vuotoa, joka on ihan tyypillistä. Sunnuntai aamuna otin neljä cytoteciä alakautta, 2kpl panadoleja, 1kpl ibumaxia ja pahoinvointilääkkeen. Tällä cocktaililla nukkuikin kivasti seuraavat neljä tuntia, jolloin oli aika ottaa loput cytotecit suun kauttaa. Kun kävin samalla vessassa pönttöön hulahti aika määrä verta.

Loppupäivän makasin sohvalla. Kipu aaltoili. Välillä poltti tosissaan alavatsaa, välillä ei tuntunut mitään. Kipulääkkeitä vedin sunnuntaina täydet määrät, koska ei ole mitään järkeä kärsiä tuossa tilanteessa enempää. Mitään kunnon kramppeja en mielestäni kokenut, vaan kipu oli kyllä koko ajan hallinnassa. Vuoto tuli lähinnä vain pönttöön ekana päivänä, koska en juuri muuten liikkunut.

Maanantaina menin ibuxinin voimilla ja pystyin liikkumaan jo normaalisti. Menkkamaisia kipua ja vuoto 5 x normi kuukautisvuoto. Hyytymiä tai "lihan paloja" en ole nähnyt missään vaiheessa. Eilen kivut väheni entisestään, pari ibuxiinia otin varuiksi. Vuoto on edelleen runsasta, mutta se on vain siteen vaihtoa, ei muuta.

Taisin päästä aika helpolla, mitä ainakin keskustelupalstoihin on uskominen. Toisaalta valittamis- ja kipukynnys taitaa olla myös korkeampi kuin monella muulla. Henkisesti pidin tyhjennystä mieluummin helpottavana kuin järkyttävänä. Nyt päästään taas asioissa eteenpäin.

Ikävien uutisten päivä

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoijille, elämä voittaa joskus vielä! Jostain syystä haluan kirjata ylös ultrapäivän tapahtumat, ainakin niiltä osin kuin muistan ne. Tästä taitaa tulla pitkä kuin nälkävuosi, mutta itsellenihän tätä pääasiassa kirjoitan.

Olin etukäteen jo ajatellut, että kun ultra on aamupäivästä, jään sen jälkeen kaupungille nauttimaan kesäpäivästä, lomalla kun olen. Laitoin kesämekon päälle ja lähdin hyvillä mielin lääkäriä kohti. Mies tuli hakemaan minut ja oltiinkin paikalla hyvissä ajoin. Lääkäri sen sijaan oli taas myöhässä, varmaankin 20min. Odotustilassa odotti meidän lisäksi useita odottavia äitejä. Jännitys meinasi kohota odottaessa, mutta olin kuitenkin optimistinen. Eihän ollut mitään syytä epäillä muuta. Lääkärinä oli mies, joka puhui oudosti, ehkä vähän änkyttäen. Lääkäri kyseli onko ollut oireita ja miten on muuten mennyt. Sitten vain housut pois ja lääkäri ensin tunnusteli kohtua ja sanoi jotain, että on kohtu on kasvanut. Sitten alkoi ultraus. En uskaltanut katsoa lääkärin ilmettä vaan tujotin vaan tiukasti ultrausruutua. Näin selvästi, että kohtu näytti erilaiselta kuin ennen. Jotain siellä oli. Lääkäri pyöritteli ultraa jonkun aikaa ennen kuin sai sanottua jotain, että alkio näyttää pieneltä. Selvästi liian pieneltä viikkoihin nähden. Tila on nimeltään "keskeytynyt keskenmeno" Siinä kohtaa happi pakeni keuhkoista, enkä tiennyt mitä sanoa joten en sanonut mitään. Lääkäri jatkoi ultrausta ja katsoi munasarjojen tilanteen. "Tyypilliset punktoidut munasarjat", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Ainoa ajatus itsellä tässä kohtaa oli vain päästä pihalle. Lääkäri selitti ja selitti ja selitti tulevasta tyhjenyksestä. En ymmärtänyt mitään, sain vain nipun reseptejä kouraan. Lääkäri myös soitti toiselle osastolle, jonne piti lähteä seuraavaksi hakemaan lääkkeet. Ilman miestä en varmasti olisi löytänyt perille toiseen rakennukseen. Luojan kiitos hän oli mukana. Lääkärin huoneesta kun päästiin vihdoinkin pois, tuli kyyneleet ja ne ei ihan heti loppuneetkaan. Itkin koko matkan gynepolille. Gynepolilla oleva kätilö oli selvästi ymmärtäväisempi ja selitti asiat vielä juurta jaksaen. Minun piti tehdä valinta teenkö tyhjennyksen itsekseni kotona sunnuntaina vai polilla maanantaina. Kukaan ei sen paremmin selittänyt mitä eroa näillä oli, mutta päädyin tekemään kotona omassa rauhassa. Polilta piti vielä mennä labraan ja siinä kohtaa päästin miehen jatkamaan työpäivää.

Lähdin bussilla kotiin ja jossain vaiheessa tuli mieleen, että täytyisi perua maanantain neuvolakin. Neuvolaan kun on vain tunnin soittoaika, täytyikin soittaa saman tien. Keskellä kaupungin vilkkainta keskustaa soitin neuvolaan ja kerroin tilanteen. Paljon sieltäkin kyseltiin, että mikä olo ja voinko puhua kenellekkään. On kauheaa olla tuollaisessa paikassa ja yrittää puhua järkeviä, kun on ihan romuna henkisesti. Kun vihdoin pääsin kotiin olo helpottui. Illaksi oli ohjelmaa sovittuna ja miehen kanssa sovittiin yhdessä tuumin pitää suunnitelmista kiinni. Saipahan vähän ajatuksia muualle.

Tämä päivä oli heittämällä yksi kamalimmista. Jälkeen päin jäin miettimään, että pahoitteliko lääkäri edes mitenkään tilannetta. Eihän se olisi mitenkään ihmeellistä, ettei lääkäriltä empatiaa heru, mutta edes vähän ymmärrystä sitä kaipaisi.

Keskeytynyt keskenmeno

Karu oli tämän päivän lääkärin tuomio. Lääkkeelinen tyhjennys edessä vielä tällä viikolla. Miksei ikinä mikään asia voi onnistua? Mitä pahaa mä on kenellekkään ikinä tehnyt?

5+5

Tekisi mieli kauheasti kirjoitella, mutta ei ole oikein aihetta mistä kirjoittaa. Oireita ei ole edelleenkään sen ihmeemmin. Flunssa on selätetty, mutta kyllä se yskiminen jo riittikin. Välillä tuntuu väsyttävän vähän enemmän, mutta näitä kausia tulee muutenkin välillä. Turvotus on ehkä hitusen vähentynyt ja uskaltauduin tänään töihin farkuissa :) Pientä repäsy kipua tuntuu kun pyörii sängyssä ja vessassakin olen joutunut öisin ramppaamaan mitä en yleensä joudu tekemään. Kaipaan kuitenkin lisää oireita (saa nauraa jos olen kuukauden päästä ihan toista mieltä :D ), että olisi jotenkin todellisempaa tämä odotus.

Soitin viime viikolla neuvolaan ja ei suoraan sanottuna vakuuttanut ihan hirveesti. Hoitajalla ei ollut hajuakaan miten viikot lasketaan icsistä, enkä sitten jaksanut sitä alkaa opettamaan. Eka neuvola on heti varhaisultran jälkeen. Vajaa pari viikkoa vielä, että saadaan varmistusta tai karvaita pettymyksiä!

Miehen kanssa ollaan puhuttu asiasta melko vähän. Välillä jotain pientä kyllä, mutta ei olla mitenkään onnemme kukkuloilla, niin kuin joskus olisin kuvitellut. Itse en edelleenkään halua juhlia tätä, ennen kuin jotain todisteita elävästä olennosta on olemassa. Muuttuuko se sittenkään, aika näyttää.

4+5

Tänään tuli siirrosta aikaa kaksi viikkoa, joten tein vielä uudet  raskaustestit tänä aamuna. Sekä apteekin omassa että Onestepissä viivat ovat vahvistuneet. Jotain siis oikeasti tapahtuu, kyllä se vaan nyt on uskottava. Tänään alan myös purkamaan tukilääkitystä. Ajatus vähän pelottaa, että mitä jos menkat alkavatkin kun tuki katoaa.

Oireina edelleen on "ihana" turvotus. Vaikea pukeutua töihin, kun farkut tuntuu liian ahdistavilta eikä kaapista oikein löydy mitään fiksuja, mutta löysempiä vaatteita. Tissit näytti mielestäni erilaiselta kuin yleensä, mutta en osaa sanoa miten. Mies vain sanoi, että turvoksissa ovat. Eilen illalla kurkku tuntui karhealta ja tänä aamuna olikin kunnon kaktus kurkussa. Onko tämä raskausoire, tiedä siitä sitten, mutta olen todella harvoin kipeänä. Toisissa lähteissä myös mainitaan, että raskauden alussa immuniteetti on alhaisempi kuin yleensä. Mahaa jomottaa ajoittain ja tietyissä (kierto)liikkeissä voi tuntua vihlasuja.

Täytyisi soittaa neuvolaan, mutta soittoaika on joka päivä 12-13. Täytyisi siis soittaa työpäivän aikana, mutta töissä on hankala päästä puhumaan rauhassa. Kunhan nyt tämän viikon aikana saisi aikaiseksi.