Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoijille, elämä voittaa joskus vielä! Jostain syystä haluan kirjata ylös ultrapäivän tapahtumat, ainakin niiltä osin kuin muistan ne. Tästä taitaa tulla pitkä kuin nälkävuosi, mutta itsellenihän tätä pääasiassa kirjoitan.
Olin etukäteen jo ajatellut, että kun ultra on aamupäivästä, jään sen jälkeen kaupungille nauttimaan kesäpäivästä, lomalla kun olen. Laitoin kesämekon päälle ja lähdin hyvillä mielin lääkäriä kohti. Mies tuli hakemaan minut ja oltiinkin paikalla hyvissä ajoin. Lääkäri sen sijaan oli taas myöhässä, varmaankin 20min. Odotustilassa odotti meidän lisäksi useita odottavia äitejä. Jännitys meinasi kohota odottaessa, mutta olin kuitenkin optimistinen. Eihän ollut mitään syytä epäillä muuta. Lääkärinä oli mies, joka puhui oudosti, ehkä vähän änkyttäen. Lääkäri kyseli onko ollut oireita ja miten on muuten mennyt. Sitten vain housut pois ja lääkäri ensin tunnusteli kohtua ja sanoi jotain, että on kohtu on kasvanut. Sitten alkoi ultraus. En uskaltanut katsoa lääkärin ilmettä vaan tujotin vaan tiukasti ultrausruutua. Näin selvästi, että kohtu näytti erilaiselta kuin ennen. Jotain siellä oli. Lääkäri pyöritteli ultraa jonkun aikaa ennen kuin sai sanottua jotain, että alkio näyttää pieneltä. Selvästi liian pieneltä viikkoihin nähden. Tila on nimeltään "keskeytynyt keskenmeno" Siinä kohtaa happi pakeni keuhkoista, enkä tiennyt mitä sanoa joten en sanonut mitään. Lääkäri jatkoi ultrausta ja katsoi munasarjojen tilanteen. "Tyypilliset punktoidut munasarjat", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
Ainoa ajatus itsellä tässä kohtaa oli vain päästä pihalle. Lääkäri selitti ja selitti ja selitti tulevasta tyhjenyksestä. En ymmärtänyt mitään, sain vain nipun reseptejä kouraan. Lääkäri myös soitti toiselle osastolle, jonne piti lähteä seuraavaksi hakemaan lääkkeet. Ilman miestä en varmasti olisi löytänyt perille toiseen rakennukseen. Luojan kiitos hän oli mukana. Lääkärin huoneesta kun päästiin vihdoinkin pois, tuli kyyneleet ja ne ei ihan heti loppuneetkaan. Itkin koko matkan gynepolille. Gynepolilla oleva kätilö oli selvästi ymmärtäväisempi ja selitti asiat vielä juurta jaksaen. Minun piti tehdä valinta teenkö tyhjennyksen itsekseni kotona sunnuntaina vai polilla maanantaina. Kukaan ei sen paremmin selittänyt mitä eroa näillä oli, mutta päädyin tekemään kotona omassa rauhassa. Polilta piti vielä mennä labraan ja siinä kohtaa päästin miehen jatkamaan työpäivää.
Lähdin bussilla kotiin ja jossain vaiheessa tuli mieleen, että täytyisi perua maanantain neuvolakin. Neuvolaan kun on vain tunnin soittoaika, täytyikin soittaa saman tien. Keskellä kaupungin vilkkainta keskustaa soitin neuvolaan ja kerroin tilanteen. Paljon sieltäkin kyseltiin, että mikä olo ja voinko puhua kenellekkään. On kauheaa olla tuollaisessa paikassa ja yrittää puhua järkeviä, kun on ihan romuna henkisesti. Kun vihdoin pääsin kotiin olo helpottui. Illaksi oli ohjelmaa sovittuna ja miehen kanssa sovittiin yhdessä tuumin pitää suunnitelmista kiinni. Saipahan vähän ajatuksia muualle.
Tämä päivä oli heittämällä yksi kamalimmista. Jälkeen päin jäin miettimään, että pahoitteliko lääkäri edes mitenkään tilannetta. Eihän se olisi mitenkään ihmeellistä, ettei lääkäriltä empatiaa heru, mutta edes vähän ymmärrystä sitä kaipaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti