...en olisi kärsinyt lapsettomuudesta ja raskautunut helposti, minulla olisi jo vauva ja se olisi jo täyttänyt vuoden. Miettisin varmaan jo pikkusisarusta.
...ensimmäisessä alkion siirrossa oltaisiin onnistuttu, olisin tuore muutaman kuukauden ikäisen vauvan äiti.
...ensimmäinen raskaus olisi jatkunut, olisin jo äitiyslomalla odottamassa kuumeisesti laskettua aikaa.
...toinen raskaus olisi jatkunut, minulla olisi jo näkyvä vauvavatsa ja luultavasti suurin osa ympärillä olevista ihmisistä myös sen tietäisivät
Mutta koska tämä on mun elämä, minulla ei ole mitään, ei yhtään mitään. Mieli vetää taas maahan. Kroppakin on rikki. Ahdistaa.
Moikka! Toivottavasti et pahastu, kun matkin ideaasi omaan blogiini :) Olen muutenkin seuraillut blogiasi jo pitkään, mutta en ole kommentoinut mitään. Yritän nyt aktivoitua tuon oman blogini kanssa, jos saisin siitä jonkinlaista jaksamista tähän arkeen... että on joku paikka mihin purkaa kaikki ajatuksen. Toki aivan mahtavaa, jos joku saa siitä myös vertaistukea :) Teille paljon tsemppiä hoitojen jatkoon <3
VastaaPoistaEi haittaa ollenkaan! Kiva, että inspiroi. Kyllä tämä on mullekkin juuri se tärkein purkautumispaikka, voi sanoa kaiken ääneen, ne kamalimmatkin ajatukset.
Poista