5+4

Flunssa meni onneksi nopeasti ohi, enkä joutunut sohvalla makaamaan kuin pari päivää. Aikaa miettimiseen ja oireiden tunnusteluun oli kuitenkin liikaa ja olo olikin todella epätoivoinen. Eilen kuitenkin yllätyin positiivisesti, koska tissit turposivat ja ovat aika kipeänkin tuntuiset. Tapahtuuko sielä nyt kuitenkin jotain? Ihan hirveätä tämä odottaminen. Digin teen torstaina jos vain maltan odottaa vielä huomisen yli.

Kotonakin saatiin miehen kanssa jonkinlainen rauha aikaiseksi. Olen nyt luvannut lähinnä itselleni, että kerron mieltä painavista asioista enemmän ja tarkemmin. Olen aika äkäinen bitch kun stressitasot on korkealla, joten on syytä pitää mies ajan tasalla ajatuksista.

Ollaan myös vähän haaveiltu tulevasta, vaikka kuinka yritän pistää jäitä hattuun. Olen jo pitkään miettinyt, että pidettäisiin häät tulevan vauvan ristiäisissä. Tarvisi vaan ensin saada se vauva tai ainakin varmuus siitä, että se tulossa <3

5+2

Nyt eletään sitä hetkeä kun viimeksi alkio oli lopettanut kasvamisen. Rehellisesti täytyy todeta, että siltä musta tuntuu nytkin, että ei täälä sisällä enää mitään elämä ole. Oireettomuus pelottaa enkä mä tiedä kuinka muka jaksan tämän epävarmuuden kanssa varhaisultraan tai edes muutamaa päivää siihen, että teen toisen digitestin. Tein ekan digin perjantaina ja se näytti ihan oletetusti viikkoja 2+3. Olo helpottui noin tunniksi ennen kuin taas iski hirveä epävarmuus.

Olo on muuten aika jyrän alle jäänyt. Sain sitten mieheltä kunnon flunssan tälle viikonlopulle, joten kaikki kivat suunnitelmatkin täytyi laittaa uusiksi. On ihan liikaa aikaa miettiä, tuntuuko vatsassa yhtään mitään...

4+6

Laskin aivan itse eilen... että nyt olisi siis rv 4+6. Voi olla, että kaikki ei mennyt ihan oikein, joten arvio saattaa heittää muutamia päiviä suuntaan jos toiseen. Laskettuaikakin tuli tarkastettua, että se on kesäkuun lopussa :)

Kropan tarkkailu jatkuu samalla tavalla kuin ennen plussaakin. Olen oikeasti nyt paljon pienempi oireisempi kuin viimeksi. Toisaalta nyt ei omat hormoonit ole vielä pelissä juurikaan, vaan keinotekoisilla Estradotilla ja Lugesteronilla mennään aina rv 11 saakka. Maha tuntemukset ovat myös paljon pienempiä. Uskon, että tähän vaikuttaa se, että viimeksi takana oli kuitenkin punktio, joka jo itsessään saa aikaan alavatsa tuntemuksia. Tänä aamuna vetäsin helposti jalkaan farkut, joita en todellakaan olisi viime kerarlla pystynyt koko päivää pitämään. Katsotaan kuinka tukala olo on iltapäivästä, vai pysyykö turvotuskin hyvin pienenä.

Soitin eilen poilille plussasta. Kovasti sielä hoitaja onnitteli, mutta samalla sanoi jotain, että eihän tästä tiedä tuleeko mitään, mutta toivotaan parasta. Onneksi nyt varhaisultra on lapsettomuuspolilla eikä toisessa sairaalassa niin kuin viimeksi. Uskon kuitenkin, että tuolla ne pystyvät eri tavalla tukemaan kuin mitä viimeksi. Tietävät kuitenkin meidän pitkän tien paremmin.

Varhaisultra on kolmen viikon päästä. Se on pitkä aika odottaa, joten tein pienen sotasuunnitelman. Tilasin pari digitestiä viikko näytöllä. Teen ensimmäisen huomenna tai lauantaina ja toisen sitten viikon päästä, jolloin sen kaiken järjen mukaan pitäisi näyttää 3+. Viimeksi kehitys oli loppunut n. viikoille 5+2, joten tämä hetki on tosiaan jo ensi viikolla ja kyllähän se pelottaa.

Laitan tähän nyt vielä listaksi oireet mitä nyt on tullut:
- Alavatsan vihlasut kääntyessä ja pistely
- Pieni turvotus lähinnä illalla
- Nuha ilman flunssaa
- Jano
- Huimaus (eilen oli mahdoton tehdä keppijumppaa)
- Pieni etova olo, ei yhdisty syömättömyyteen
- Rinnat nestetäytteiset, mutta ei turvonneet

Virallinen testipäivä

Rumpujen pärinää......


Tulos oli POSITIIVINEN!!!!


Tunne on taas uskomaton, pidä kiinni pikkuinen <3

PP 12

Jos vielä lauantaina oli hyvin varma olo plussasta, on se tunne nyt kadonnut. Toivo elää, mutta ei niin vahvana ja varmana enää. Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan vaikea, koska ei pystytty puhumaan miehen kanssa juurikaan. Molempia ärsyttää toisen sanomiset niin paljon, että on vain parempi olla hiljaa. Tiedän, että tämä menee ohi, kunhan päästään testauksesta ohi. Tällä hetkellä vaan stressitaso testin tuloksesta on niin kova, että olen aivan rikki. Mies taas ei ymmärrä miksi sitä pitää stressata, pitäsi kuulemma vain odotella rauhassa. Se on vain täysin mahdotonta, kun kyylää jokaista mahdollista merkkiä mitä kropassa tapahtuu. Ei ne miehet ikinä voi tätä täysin ymmärtää.

Ylihuomenna tähän aikaan jo tiedän mitä testi näyttää, en vain malta odottaa!

PP10

Nyt tuntuu hyvin vahvasti siltä, että se vois olla plussa tulossa. Mahassa tuntuu esim. aivastaessa pientä repäisykipua. Muutenkin on jotenkin jännä fiilis. Hiukan myös menkkamaisia tuntemuksia on ollut.

Voi luoja kuinka korkeelta mä tipun jos se onkin nega. Keskiviikkoon asti ajattelin kuitenkin vielä jännittää. Apua, kuinka jännää!!!

PP8

Viimeksi oireita pohtiessa totesin, että oireita ei ole. Nyt olen kuitenkin keksinyt itselleni useammankin oireen:

• Nälkä oli yhtenä päivän ihan tajuton läpi päivän
• Jano (ja jatkuva vessassa ravaaminen) on myös toisina päivinä vaivannut
• Limakalvojen kuivuus/nenän tukkoisuus. Aamuisin on nenä ollut oikein kipeä kun nokka on niin kuiva, toisaalta pientä nuhan poikasta on ilmassakin.
• Turvotus, onhan sitä jos sitä oikein alkaa miettimään :)
• Tissit tai oikeastaan nännit ovat välillä arat, mutta turvoksissa ne ei kyllä ole vaikka kuinka puristelisin ;)
• Nyt päällänsä on kesto pistos oikealla alavastassa.
• Ylienerginen olo (johtuu luultavasti tajuttomasta kiireestä, kun ei ole aikaa pysähtyä)
• Voimattomuus, tuli myös tänään. En millään pystynyt seisomaan pöytäni ääressä vaan oli pakko jatkaa istuen.

Tuntuu hullulta ajatella, että viimeksi tein plussatestin jo pp9 eli periaatteessa voisin tietää jo huomenna tämänkin hoidon tuloksen. Mulla ei kuitenkaan ole edes yhtään testiä kotona, että voisin testata. Sinnittelen ensi viikkoon. Viikonloppuna on tärkeitä menoja, joita ei voi perua joten en ajatellut sillon ainakaan hajottaa itseäni palasiksi. Jospa tämä nyt kuitenkin onnistuisi...

Lapsettomuus vs. muu elämä

Olen paljon viime päivänä (oikeastaan kuukausina) miettinyt sitä, kuinka elää tätä elämää tämän raskaan taipaleen aikana. Liikaa omat ajatukset pyörivät samalla kaavalla:

Jos olenkin loppu elämän lapseton, niin…

Kestääkö parisuhde, jos…

Sitten kun…

Jos, jos, jos…

En todellakaan voi sanoa eläväni hetkessä, vaikka kuinka haluaisin. Epävarmuus kalvaa jatkuvasti, kun ei vain voi tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia ollenkaan. Minulla esimerkiksi on hirveä talo kuume, mutta talon hankinnassa ei ole mitään järkeä juuri nyt. Toisaalta olemassa olevaan asuntoon täytyisi tehdä kylppäriremontti, mutta riittääkö rahat, jos vauva päättääkin tulla tai riittääkö ne siinäkään tapauksessa, että päätetään jatkaa hoitoja yksityisellä puolella. Hirveästi vain kysymyksiä ilman luotettavia vastauksia.

Pienistä hetkistä nauttiminen on päivän sana. Täytyy vain katsoa ympärilleen ja yrittää repiä ilo ihan joka ikiseen päivään. Pitkästä aikaa nappasin kameran käteeni ja kävin katsomassa kuinka hienolta ruska oikeasti näyttääkään. Ja olihan se varsinaista väriloistoa! Innostuin myösleipomaan, ihan vain itselleni. Mitä sitten jos paisun kuin pullataikina, sehän on joka tapauksessa ollut jonkunlainen tavoite ;)

PP5

Mies kyseli eilen, että mimmonen olo on. Jäin miettimään asiaa hetkeksi, mutta jouduin lopulta toteamaan, että ihan tavallinen. Ei niin minkäänlaisia outoja tuntemuksia. Ei turvotusta, ei mahakipuja ei niin yhtään mitään.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että kiinnittymistä ei ole tapahtunut? Pelottaa ajatellakin koko asiaa. En halua testata, en halua taas pettyä uudestaan. Tuskin tulen testiä ennen "pakollista" virallista päivää tekemään, mutta sitten se on pakko, koska menkat ei lugejen kanssa luultavasti ala ollenkaan. Ja ne luget, voi helvetti, että mä vihaan niitä.

En todellakaan tiedä, koska olen valmis uuteen yrityksen jos (ja kun) tästä ei nyt tärppää. Tuntuu hölmöltä, että ei edes halua yrittää, koska pelkää niin paljon epäonnistumista ja uutta pettymystä.

Kyytiläinen matkaan - pp1

Eilen kävin hakemassa alkion kyytiin. Kyseessä on viiden päivän ikäinen AB alkio, mitä ikinä se tarkoittakaan. En jaksa enää aina kysellä mitä mikäkin tarkoittaa, samapa se toisaalta on. Alkio selvisi sulatuksesta 100%, joten kai tässä nyt joku mahdollisuus on. Tällä kertaa siirtokäynti ei onneksi ollut myöhässä kuin muutaman minuutin ja olo olikin edelliseen kertaan nähden huomattavasti parempi. Siirto ei sattunut, tuntui vain vähän ikävältä.

Tänä aamuna pistin tueksi Gonapeptylin ja myös kortisoni annos tuplattiin raskaustestiin asti. Luget ja Estradotit jatkuu aina rv 11 asti, mikäli sinne asti siis päästään. Luget on inhottavia ja ne sotkee, joten en mitenkään odota tätä aikaa. Lisäksi ne maksaa paljon, kun eivät kuulu kela korvattavien piiriin. Pieni hintahan se kuitenkin on, jos tämä kyytiläinen kotiin asti joskus pääsee <3

Se olisi sitten täyttä piinaa seuraavat kaksi viikkoa. Ajatus negatestistä pelottaa jo valmiiksi ja pelko tuskin tässä ainakaan lievittyy. Voi kumpa mun maha alkais kohta paisuun kuin pullataikina, se vois kertoa plussasta jo aiemmin, ja ne repäsevät kivut! Odotan teitä <3

Kohti siirtoa sittenkin

Viime postauksen jälkeen tilanne muuttui vielä merkittävästi. Siinä missä perjantaina arvoin, että nääkö ne menkat nyt on? Niin sunnuntaina menkat tuli normaalisti ja päästäänkin yrittämään siirtoa tähän kiertoon.

Eilen oli seurantaultra polilla. Aika oli jäälleen yli puoli tuntia myöhässä ja siinä kohtaa alkoi hermoja kiristään taas ihan kunnolla. En vain voi tajuta miten se on näin melkein jokaisella kerralla, pitäisikö niiden vähän löysätä aikatauluja. Ärsyttää kun joudut maksamaan pysäköinnistä ja lähtemään töistä aikaisemmin, että voit mennä istumaan odotushuoneeseen yksinäsi.

Lääkäri oli taas joku ihan uusi mies. Ultrassa limakalvo näytti hyvältä, munasarjassa oli ilmeisesti jonkunlainen endometriooma, jota lääkäri ei sen kummemmin lähtenyt selittelemään, muuta kun, että ei kai vaikuta siirtoon. Siirto on ohjelmassa ensi keskiviikkona. Tänään aloitin Lugesteronit ja Prednisolonit. Lääkärin mukaan mulla olisi pitänyt olla lugeja riittävästi vanhoilla resepteillä, mutta eihän se niin sitten ollutkaan, mutta sentään alkuun pääsen pienemmälläkin määrällä. Nyt lääkäri sanoi, että lugeja jatketaan aina rv 9-11 kun on PAS. Onkohan se sitten niin, että tuoresiirroissa on aina lyhyempi tuki?

Hoitajalla kävin vielä lääkärin jälkeen. Hoitaja siinä sitten sanoi, että tulehan siirtoon ajoissa ja virtsarakko täynnä. Sanoin siihen, että jos tekin sitten olisitte ajoissa, eikä siirto olisi taas tuntia myöhässä niin kuin viimeksi. Tuosta tapahtumasta on oikeasti jäänyt pieni kammo. Tuntuu mitättömältä ongelmalta, mutta on ollut fyysisesti kaikkein tuskaisin hetki koko hoidoissa. Jokainen voi ihan kokeilla, että miltä tuntuu mahan painelu sen jälkeen, kun rakko on räjähtämispisteessä.