Päivää ennen

Juhannus osui aika mukavaan väliin kun kaikelta juhannushössöttämiseltä en ehtinyt juurikaan miettimään piinapäiviä tai tulevaa testauspäivää. Huomenna se päivä kuitenkin on, pp9. Ajatukset ovat aika levolliset, toivoni olen aikalailla menettänyt. Kun ei ole mitään oireita, niin en jaksa uskoa onnistumiseen. Uskon myös vahvasti ajatukseen, että pessimisti ei pety :) Tissit on turvoksissa, naama kukkii, mahaa vähän turvottaa ja muniksissa on tuntemuksia vessassa käydessä, mutta nämä samat oireet on oikeastaan aina tässä vaiheessa kiertoa.

Vaikka olen varautunut pettymykseen, en kuitenkaan ole surrut asiaa etukäteen. Luultavasti romahdus taas tulee kun saan testin tehtyä, mutta huomennakin on kuitenkin raahauduttava töihin. Mahdollinen pas menee elo-syyskuulle ja kolmatta icsiä ei aleta heti perään tekemään. Tarvitsen pientä taukoa ja ajatuksia johonkin ihan muualle. Järjellä ajatellen kannattaisi kolmas hoito tehdä vielä tämän vuoden puolella, että saa lääkkeet menemään tämän vuoden lääkekattoon, mutta aika näyttää tuleeko se onnistumaan. Olen myös ilmoitusluontoisesti kertonut miehelleni, että kolmatta hoitoa ei tulla tekemään, ennen kuin hän on ollut kaksi-kolme kuukautta tupakoimatta. Haluan, että tehdään kaikkemme siihen viimeiseen yritykseen, eipä sitten jää ainakaan jossitteluun varaa.

Tästä tekstistä tulee varmasti hyvinkin selväksi, kuinka mieluummin suunnittelen tulevaa kuin murehdin tässä hetkessä. Rationaalisia ajatuksia ilman turhia tunteiluja. Tapa sekin on selvitä.

"Nääthän, miten reipas tänään oon..."

Pp3

Fiilikset ovat parantuneet sitten maanantain siirron. Pieni toive ja usko onnistumiseen on nostanut taas päätään. Fyysisesti olo on aikas kaamea, joka vaikuttaa kyllä fiilikseenkin. Päällimmäinen ajatus kuitenkin, että mitä jos olot johtuukin kiinnittymisestä. Maha on kovasti turvoksissa ja suurimman osan ajasta myös juilii mahaa. Muutaman kerran on tullut ihan kunnon repäisykipua. Tissit turvottaa ja väsyttää.

Näitä edellisiä pahentaa vielä se, että selkä nitkahti viime sunnuntaina ja eilen vielä uudestaan. Kävely, istuminen, makaaminen, seisominen kaikki on yhtä tuskaa. No nyt taas on hieman parempi olo, mutta ärsyttää jos koko juhannus menee taas selkäkipujen kourissa.

Hyvää juhannusta kuitenkin kaikille!

Kupla otsassa

Tänään oli siirto päivä ja voi luoja kuinka tuskainen reissu siitä tulikin. Menin paikalle ajoissa ja niin kuin ohjeissa lukee virtsarakko täynnä. Sitten odotin ja odotin ja odotin… Alkoi olemaan oikeasti todella tuskainen olo ja kun vihdoin pääsin sisään 55min myöhässä, sain kuulla pahoittelut ”kuinka ollaan vähän myöhässä”. Ei muuta, kun nopeasti homma aluilleen. Niiden värkkien tunkeminen sisään ei varsinaisesti helpottanut oloa, vaan kyynelet poskilla otin matkalaisen kyytiin. Kymmenestä vain yksi oli hedelmöittynyt ja yksi varmuusviljelyssä mennyt pakkaseen (en todellakaan tiedä mitä tämä tarkoittaa, koska kupla otsassa oli sen verran suuri, että en tajunnut mistään mitään).

Mä en vaan voi tajuta miksi, ne ei heti sanonut, että ollaan ihan pirusti myöhässä! Mä olisin ihan hyvin sen tunnin aikana pystynyt tankkaamaan rakkoni takaisin täyteen, jos olisin heti käynyt vessassa. Pettymyshän tuo oli koko reissu. En tiedä kuinka hyvä tämä siirretty blastokysti oli, mutta jotenkin olo on ihan lyöty. Toivo ei ole kovin korkealla, mutta mitään muutakaan ei ole.

Yllätys

Aamulla käytiin punktiossa. Väittäisin, että sain vähemmän nyt lääkeitä joten kipu oli myös kovempi tai sitten lääkäri oli vain kovakourauisempi levittimen kanssa. Heti punktion jälkeen oli todella väsynyt olo ja ainoa asia mielessä oli, että kotio nukkumaan. Melko nopeasti siitä päästiin lähtemään, että kokonaisaika polilla oli reilu kaksi tuntia.

Yllätys oli se, että folliultran 8 follia olikin muuttunut kymmeneksi munasoluksi! Kerrankin jotain positiivista näissä hoidoissa. Toki ei voida vielä tietää oliko ne kypsiä tai muyten kelpoja, mutta olihan tää nyt kiva yllätys.

Kuulumisia folliultrasta

Eilen oli polilla folliultra. Uskoin ja toivoin, että tällä kertaa folleja löytyisi reippaasti enemmän, mutta vaikka miten lääkäri laski oli tulos yhteensä n. 8kpl. Suurinpiirtein samoissa mennään edellisen hoidon kanssa. Nyt vaan sormet ja varpaat  ristiin, että munasoluja löytyisi kaikista folleista ensi keskiviikkona punktiossa. Sain nyt onneksi kortisonin avuksi alkion kiinnittymiseen. Pettymyshän tämä kuitenkin on, niin kuin kaikki on tähän mennessä ollut.

Lääkärin jälkeen kävin apteekissa hakemassa loppuhoidon lääkkeet. Farmaseutti laskeskeli hintoja ja tokaisi siinä sitten, että eihän nää lääkkeiden hinnat vielä paljon mitään. Että mietippä mitä se lapsi tulee sitten maksamaan. Meinasi taas tulla pari ruma sanaa siitä kuinka tökeröltä tuollainen komentti tässä vaiheessa tuntuu. Ei ne sielläkään tajua lapsettomuudesta kyllä yhtään mitään. Pitäisivät mieluummin turpansa kiinni ja tekisivät vain työnsä.

Menopurin piikitys jatkuu vielä pari päivää. Olen alkanut tosissaan vihaamaan sitä. Piikki ei tunnu uppoavan helposti ollenkaan ja joka kerta on viime päivinä ollut ihan tuskasta. Oireita on tullut, mutta ne ovat menneet nopeasti ohi. Huimausta, päänsärkyä, pahoinvointia...

Just few words

Kuulumisia 0-ultrasta

Eilen oli 0-ultran aika ja kaikki oli niin kuin pitää. Tänään alkaa piikitykset; Menopuria 265,5 annoksella. Lääkäri ei uskaltanut nostaa paljon annosta, koska kaikki näyttää muniksissa niin hyvältä, mutta toivottavasti kuitenkin saadaan enempi vastetta kuin viimeksi. Sitä lääkärikin toivoi. Minulla ei ole käsitystä miten Menopur ja Gonal F erovat toisistaan, muuta kun että Menopuriin ei ole kynää vaan itse sekotettava litku. Tietääkö joku miten nämä eroavat muuten toisistaan?

Kysyin myös kilpparikontrollin tuloksista. Aika käsittämätöntä, että kukaan ei ole niitä katsonut, vaikka olen käynyt verikokeessa jo 1,5 kuukauta sitten. Sen tiesin, että arvot ovat viitearvoissa, mutta thyroksin annostusta kuitenkin lisätään, että saadaan TSH putoamaan alle 2. Ärsyttää vaan, että eihän tämä annostuksen muutos oikein ehdi vaikuttamaan tähän hoitoon. Olishan se ollut kiva, että olisin tehnyt muutoksen jo reilu kuukausi sitten, jolloin arvot oltaisiin saatu kuntoon ennen piikitysten alkua. Sitä en tiedä kuinka paljon asialla oikeasti on merkitystä.

Lääkäri myös huomasi, että mulla on kilppari vasta-aineita. Tästä on ollut puhetta jo aiemmin, mutta en tosiaan tiennyt miten nekin voi vaikuttaa raskaustumiseen. Ilmeisesti voisin hyötyä kortisoonista alkionsiirrossa, joka helpottaa alkion kiinnittymistä, jota vasta-aineet vaikeuttavat. Miksi ihmeessä tätä ei kokeiltu heti ensimmäiseen hoitoon? Olisko mun itse pitänyt tämäkin tajuta? Ärsyttää kun tuntuu, että pitäisi itse olla koko ajan perillä kaikesta. Eikö se ole kuitenkin lääkärien työtä?