Juhannus osui aika mukavaan väliin kun kaikelta juhannushössöttämiseltä en ehtinyt juurikaan miettimään piinapäiviä tai tulevaa testauspäivää. Huomenna se päivä kuitenkin on, pp9. Ajatukset ovat aika levolliset, toivoni olen aikalailla menettänyt. Kun ei ole mitään oireita, niin en jaksa uskoa onnistumiseen. Uskon myös vahvasti ajatukseen, että pessimisti ei pety :) Tissit on turvoksissa, naama kukkii, mahaa vähän turvottaa ja muniksissa on tuntemuksia vessassa käydessä, mutta nämä samat oireet on oikeastaan aina tässä vaiheessa kiertoa.
Vaikka olen varautunut pettymykseen, en kuitenkaan ole surrut asiaa etukäteen. Luultavasti romahdus taas tulee kun saan testin tehtyä, mutta huomennakin on kuitenkin raahauduttava töihin. Mahdollinen pas menee elo-syyskuulle ja kolmatta icsiä ei aleta heti perään tekemään. Tarvitsen pientä taukoa ja ajatuksia johonkin ihan muualle. Järjellä ajatellen kannattaisi kolmas hoito tehdä vielä tämän vuoden puolella, että saa lääkkeet menemään tämän vuoden lääkekattoon, mutta aika näyttää tuleeko se onnistumaan. Olen myös ilmoitusluontoisesti kertonut miehelleni, että kolmatta hoitoa ei tulla tekemään, ennen kuin hän on ollut kaksi-kolme kuukautta tupakoimatta. Haluan, että tehdään kaikkemme siihen viimeiseen yritykseen, eipä sitten jää ainakaan jossitteluun varaa.
Tästä tekstistä tulee varmasti hyvinkin selväksi, kuinka mieluummin suunnittelen tulevaa kuin murehdin tässä hetkessä. Rationaalisia ajatuksia ilman turhia tunteiluja. Tapa sekin on selvitä.
"Nääthän, miten reipas tänään oon..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti