Pistää

Pari päivää Gonal pistoksia on nyt takana päin. Eka pistos jännitti koko päivän ja kun vihdoin tuli aika piikittää kädet täristen valmistelin kynän. Itse pistos meni hyvin, enkä onnistunut tuhomaan kynää. Se mahdollisuus kuitenkin aina on olemassa, jos unohtaa pitää nappia pohjassa kun ottaa piikin irti.

Eilen, toisena päivänä pistos meni vieläkin paremmin. Mitään jälkiä ei ole pistoksista mahaan tullut, vaikka hoitajat siitä varoittelivat. En ole myöskään huomannut mitään sivuvaikutuksia lääkkeestä. Menkkakivut on nyt ohi, joten katsotaan nyt miten loppu viikko menee ja lähteekö maha turpoamaan. Nyt jännittää jo valmiiksi lauantai kun pitää alkaa pistämään Orgalutrania. Se piikki on kai todella huono. Ehkäpä mä selviän siitäkin.

Olen taas paljon miettinyt, että pitäsisikö porukoille kertoa hoidoista. Kyllähän se jossain vaiheessa täytyy, mutta jotenkin asian kertoiminen tuntuu todella vaikealta. En kaipaa mitään sääliä tai jatkuvaa utelua, että onko tärpäännyt. Heille syntyi myös eilen yksi lapsen lapsi lisää, enkä halua nyt pilata heidän iloa siitä asiasta.

Mietin myös, että miten kerron asiasta töissä. Pomoni ei ole mitenkään kiinnostunut siviiliasioistani ja pystyn kyllä lääkärissä käymään ilman mitään selityksiä. Mutta sitten kun tietää sen punktiopäivän ja siitä tulevan saikun, ne täytyisi pomollekin kertoa.

Än-yy-tee NYT!

Nyt on se hetki kun hoidot alkaa. Nyt on se päivä kun mun täytyy alkaa piikittämään itseeni mömmöjä. Ensin yhtä stimuloimaan (Gonal-F) ja sitten myöhemmin toista jarruttamaan (Orgalutran).

Käytiin viime viikolla polilla ja lääkkäri totesikin, että eiköhän aleta tekemään ICSIä jo seuraavaan kiertoon. Se seuraava kierto alkoi eilen, joten tästä se lähtee. Fiilikset ovat vähintäänkin sekavat. Toisaalta on niin hienoa, että asiat menevät vauhdilla eteenpäin. Toisaalta taas pelottaa kaikki toimenpiteet ja lääkkeiden sivuvaikutukset. Olen koko elämäni ollut niin terve, en ole joutunut ikinä pahemmin käymään lääkäreissä. Punktio pelottaa, vaikka lääkkeet on kuulemma hyvät. Ja mitä jos tämä kaikki tehdään turhaan, mitä jos lasta ei tulekkaan kaikesta tästä huolimatta? Mitäs jos lapsi saakin alunsa, kyllä sekin pelottaa, vaikka sitä niin hartaasti on toivottu.

Kilpirauhaslääkkeet aloitin jo reilu viikko sitten. Olossa en ole huomannut sen suurempaa muutosta, mutta en oikein tiedä kuinka nopeasti vaikutukset tulisi näkyä. Kuuden viikon päästä on kontrolli verikoe, kunhan vaan muistaisin sen varata.

Laboratoriokokeita

Kävin viime viikolla alkukierronlabroissa ja nykyteknologialla osa tuloksista tuli jo saman päivän aikana tekstiviestitse. Nämä nopeasti tulleet tulokset olivat kilpirauhashormooni arvot. Joulun tietämillä otetuissa kokeissa TSH arvoni oli 3.5 (viitearvo 0,5–3,6 mU/l) ja jo silloin lääkäri mainitsi mahdollisesti thyroksiini lääkityksestä. Nyt uusissa kokeissa arvo olikin 4.6 eli selvästi yli viitearvojen! T4v arvo on 12.4 (viitearvo 9-19), käsittääkseni tämäkin saisi olla korkeampi. Mitään oiretta minulla ei varsinaisesti ole tai toisaalta kyllähän mua välillä väsyttää ihan tosissaan enkä välillä saa itseäni sohvalta ylös. Olen pitänyt itseäni vain laiskana, mutta ehkäpä sille onkin lääketieteellinen syy :) Reilun parin viikon päästä mennään taas polille, joten eiköhän sieltä resepti lääkkeeseen napsahda. Se miten tämä nyt vaikuttaa hoitojen etenemiseen, en tiedä yhtään. Toisaalla lukee, että jossain lapsettomuushoitoja ei tehdä jos TSH on yli 2,5, koska sillä on selkeä yhteys raskautumiseen ja keskenmenon riskiin. Netistä löytyy paljon tietoa asiasta, esim. tässä yksi hyvä artikkeli asiasta: http://www.diacorturku.fi/tietoa_terveydesta/tahattoman_lapsettomuuden_taustalla_voi_olla_kilpirauhassairaus

Myös mies kävi labroissa ja siemenneste kontrollista. Kontrollin tulokset olikin lääkäri jo katsonut  ja tulokset olivat sinänsä mielenkiintoiset. Konsentraatio ja kokonaismäärä olivat selvästi parantuneet, tosin edelleen ollaan alle viitearvojen. Nyt kuitenkin liikkuvuus oli pienentynyt ja aiemmin viitearvoissa ollut tulos, oli selvästi alle. Joka tapauksessa tämä ei muuta sitä suuntaa, että IVF/ICSI hoitoja kohden mennään.

Ensikäynti lapseettomuuspolilla

Eilen käytiin Tays:n lapsettomuuspolilla ensimmäistä kertaa. Lääkäri ensin katseli esitietolomakkeet läpi ja simppatestitulokset ja totesi siinä heti alkuun, että koeputkihedelmöityksellä mennään, jos tulokset ei parane. Käyntiin kuului mun ultraus ja miehen kivesten tsekkaus, mutta niissä ei mitään ihmeempää löytynyt.

Puhuttin IVF:stä ja kyselinkin, että mitkä jonot IVF:ään on. Kuulemma jonoja ei ole! Hämmentävää tietoa julkiselta terveyshuollolta. Eli suunnitelma on nyt se, että meistä otetaan lisää labroja (mulle alkukierron labrat: FSH, LH, E2, AMH, TSH, T4V, TPO-vasta-aineet ja IVF-seulat) ja lisäksi mies antaa kontrollinäytteen. Seuraava käynti on kuukauden päästä ja siellä sitten katsotaan labratulokset ja mikäli kaikki on ennallaan niin suunnitellaan IVF. IVF:llekin on nyt siis jo varattu aika, viikolle 15! Ei voi kyllä julkista puolta hitaudesta syyttää!

En oikein tiedä mitä ajatella. Toisaalta on niin hienoa, että asiat alkavat mennä vauhdilla eteenpäin. Mutta olihan se masentavaa, että asiat on niin huonosti, että inssiä ei edes kokeilla. Enkä aiemmin ollut edes varma haluanko lähteä näihin kaikkein rankimpiin hoitoihin. Nyt ajatus on kuitenkin se, että nyt tai ei koskaan, kaikki tehdään mitä tarvitaan. Tieto vaatii sulattelua, mutta kyllä mä olen valmis tähän vaikka pelottaakin.

Sanamörkö

Muistan elävästi kuinka luin syksyllä miehen simppatesti tuloksista lausunnon "todennäköisesti miehestä johtuva lapseettomuus". Luin lausetta edes takaisin ja ennen kuin järkytyksen sekainen paniikki iski. Meni muutama päivä, että pystyin ajattelemaan asiaa mitenkään järkevästi. Päällimmäinen ajatus oli, että miten muka juuri me voidaan olla lapsettomia, minähän olen aina ollut viimeisen päälle terve ihminen. Muistan myös kun soitin ensimmäistä terveyskekskuksen varatakseni aikaa lähetteen kirjoittamiseen lapseettomuuspolille. En halunnut käyttää sitä L-sanaa, joten kiertelin asiani muita reittejä. Vastapuoli kuitenkin täräytti sen saman tien; "eli teillä on lapseettomuusonglema". Meinasin hajota siihen paikkaan, mutta en voinut, olihan työpäivä vasta puolessa välissä. En tajua, miten tuo koko sana saa niin voimakkaan tunnereaktion aikaiseksi, mutta edelleenkään en sitä halua käyttää.

Tätä uutista on nyt kuitenkin sulateltu jo muutama kuukausi ja pikku hiljaa voin käyttää myös sitä L-sanaa, mutta mieluumin jätän käyttämättä. Toisaalta eipä tästä aiheesta paljon tarvi kenellekkään puhua. Yksi kaveri tietää tarkemmin missä mennään, toinen tietää jotain, mutta esimerkiksi porukoilleni en ole sanonut yhtään mitään. Se toisaalta tuntuu pahalta, koska heille yleensä kerron ihan kaiken. En kuitenkaan halua itse ottaa asiaa puheeksi enkä myöskään halua, että he alkavat koko ajan kyselemään missä mennään. Varmasti kerron kun sopiva hetki tulee ja tiedän itsekkin kuinka hoidoissa tullaan etenemään.

Yritys kierto 15

Laskeskelin huvikseni, että nyt tosiaan on mennossa jo viidestoista yrityskierto. Se on pitkä aika vaikka joka kuukausi ei tosiaan ole edes yritetty. Niin kävi kahdessa edellisessä kierrossa, mutta myös joskus muutoinkin on yrittäminen jäänyt. Tässä kierrossa saatiin kuitenkin yritystä aikaiseksi ja lauantainen ovis (kp 14) tuli hyödynnettyä. Olis kai sitä enempikin voinut yrittää, mutta niin kuin aikaisemmin sanoin en rupee väkisin yrittämään. Mittailin nyt myös aamulämpöjä ja niistä ei kyllä ovista oikein kunnolla mielestäni näkynyt. Vain kp 15-16 oli lämmöt koholla ja sitten ne laski taas ovista edeltäviin lukuihin. One stepin tikuissa kirkkain viiva tuli kp 14 ja myös kp 15 tuli melkeimpä positiivinen viiva, mutta kuitenkin haaleampi

Ensi viikolla on se pitkään odotettu lääkäriaika. Toisaalta pelottaa jos joutuu taas ronkittavaksi sinne, mutta toisaalta haluaisin vaan vihdoinkin saada jotain todennäköisyyttä luomuraskautumisen mahdollisuuksiin.

En oikein usko huuhaa hommiin, mutta ostin viikonloppuna vehnänalkioöljyä (on muuten pahaa) ja macajauhetta. Kai siitä pitää yrittää jotain tehdä, että voi sanoo edes yrittävänsä. Ensi kierrosta vois kokeilla taas myös greippimehua. Jotain pientä hyötyä olin siitä muka saavani kun joskus sitä kokeilin.

Päivitystä

Päivitin vähän sivun ulkonäköä, jos sitä vaikka joku joskus katsoisi. Samalla tein oman välilehden yrityksen etenemisestä, jota päivittelen sitä mukaa kun hoidot etenee.

Fiilis on tällä hetkellä hyvä. Ollaan saatu miehen kanssa paljon puhuttua asioista ja tuntuu hyvältä, että hänkin on täysillä tässä mukana projektissa. Okei, voisihan se vielä sen verran panostaa, että jättäisi tupakan polton lopullisesti, mutta on kuitenkin tehnyt selvästi vähentänyt, joten eiköhän se siitä. Toisaalta mäkin voisin vähän kehittää itseäni siinä, että talletteluja tulisi useammin. Miehen simppatestin tulosten jälkeen halut on vaan olleet niin miinuksella, ettei tosikaan. Siihen mä en myöskään ala, että väkisin oviksen aikaan pitäisi talletella. Kyllä peiton heiluttelussa pitää olla myös tunne mukana.

Nyt mennään kp 13 ja ovista odottelen vielä tällä viikolla tulevaksi. Viimeiset kaksi kiertoa se on ollut kp 16-17, mutta aiemmin se oli kp 14 tietämillä. Olen mittaillut nyt lämpöjäkin, josko oppisin niitäkin tulkitsemaan paremmin. Täytyykin pistää näytille tänne kuukauden käyrä. Ajattelin tässä kierrossa myös tikutella oviksen, mikä on mulla kyllä joka kerta onnistunut kun oon yrittänyt. Ongelmana on lähinnä ollut se, että saan poistiivisen tuloksen parina päivänä, joten ihan tarkka ajankohta ei ihan aukea aina. Mitään tuntemuksia oviksen suhteen ei ole, toki kuitenkin vähän liukkaampia kelejä on.