PP 3

Piinapäivien pituus on käsittämätön, miten nyt voi olla vasta PP3?! Kun koko ajan skannaa kehon tuntemuksia, niin aika tuntuu todella pitkältä. Ja tuntemuksiahan on ollut. Munasarjoissa/kohdussa juilii lähes tulkoon koko ajan. Vihlaisuja, paineen tunnetta, pistelyä. Välillä toispuoleisesti, välillä koko vatsan alueella. Pieni turvotus on myös edellen päällänsä. Tissitkin on turvoksissa, mutta ei enää niin arat kuin ne oli siirron aikoihin.

Jotain siis tapahtuu, mutta onko se joku, juuri se mitä tässä haetaan. Sitä voi vain arvailla ja voi luoja minähän toivon sitä tosissaan. Eilen jo goolailin, että koskahan sitä voisi jo tehdä raskaustestin. Joku oli tehnyt jo PP6 ja saanut oikean plussan, tai siitä se oli lähtenyt kehittymään selvemmäksi. Toisaalta en halua tehdä yhtään turhaa testiä, joten yritän selvitä viralliseen testauspäivään. Tulee kyllä niin pitkät pääsiäispyhät, pelkkä piiiiiitkä perjantai ei riitä tänä vuonna.

Ajatuksia piinasta ja ajattelematonta mainostusta

Voi luoja! Onkohan tämä tuleva kaksi viikkoa todellakin pelkkää piinaa? Ajatukset ei meinaa millään pysyä kasassa kun googlaan vaan kaikenmoisia oireita yms. Yritä tässä nyt tehdä jotain töitä kun on vain yksi asia mielessä.

Tänään on maha ollut kunnolla turvoksissa aiempaan verrattuna. Tietää siis, että jotain on tehty. Kumpa se nyt vain tarraisi kunnolla kiinni ja putkahtaisi sitten jouluna vasta pihalle.

Sain tuossa muutama viikko sitten Nesteeltä postia. Ei ole mainoksen tekijä varmastikaan kärsinyt lapsettomuudesta, sen verran osuva oli tuo otsikko. Vai olisko se vain enne? En ole kovinkaan herkkänahkainen, mutta voin hyvinkin kuvitella, että jollekin toiselle tämä saattaisi juuri tässä kohdassa olla aikas tiukka paikka.

Matkalainen kyytiin

Tänään oli sitten alkion siirtopäivä. Menin vastaanotolle kauheessa pissahädässä, niin kuin kyseisessä toimenpiteessä tulee olla. On muuten tosi ankeeta kun ei voi mennä vessaan kun siltä tuntuu.

Polilla lääkäri oli jälleen uusi tapaus ja aika kylmä kiskoinen sellainen. Kertoi kuitenkin, että neljästä munasolusta kolme on lähtenyt jakautumaan ja yksi tultaisiin nyt siirtämään. Kertoi myös miehen spermatuloksista, mutta en ottanut niistä mitään selvää.

Siirto oli mukavampi toimenpide kuin papa kokeen ottaminen. Aikaa ei mennyt kun muutama minuutti. Nyt sitten vain jännätään kaksi viikkoa, että voi tehdä raskaustestin. Verikoetta ei näköjään Taysilla ole tapana tehdä. Jossain vaiheessa tulee myös kirje kuinka kahdelle alkiolle on käynyt, onko ne saatu pakastettua jatkoviljelyn jälkeen.

Pitkäähän kaikki peukut pystyssä, ettei kyytiläinen pysyy matkassa ja tuo aikaan tullessaan maailman isoimman joululahjan <3

Punktio ja dagen efter

Äh, mitähän tälle viestille on taphtunut. Kirjoitin sen punktio päivänä, mutta jostain syystä oli kuitenkin jäänyt luonnoksiin....

Torstaina oli se odotettu ja pelätty punktio päivä. Aamulla oltiin ennen yhdeksää polilla, jossa mies kävi ensin tekemässä oman "raskaan" työnsä samalla kun mä sain jo esilääkitystä. Sain kuulemma tehostetun esilääkityksen, koska on ollut parempi kuin perinteinen. Tiedä siitä sitten kun ei ole kokemusta aiempaa. Kanyyli laitettiin kyynärtaipeeseen ja sitä kautta tiputettiin varmaan joku kipulääke. Sitten hoitja käski käydä vessassa ja ottaa housut pois  ja kääriydyin aamutakkiin, joka oli noin neljä numeroa liian iso.

Melko nopeasti siitä siirryttiin toimenpidehuoneeseen, jossa oli lääkärin lisäksi kaksi kätilöä. Mieskin olisi voinut tulla mukaan, mutta ei se sitten loppujen lopuksi halunnut tulla ja mullekin oli ehkä kuitenkin kivempi kun se ei ollut siinä heittelemässä tyhmiä juttujaan, mitä se aina tekee kun sitä jännittää. Huoneessa kätilö pisti rentouttavan ja kipulääkeen kanyyliin ja sitten huone alkoikin pyöriä siinä määrin, että olo oli kun kolmen promillen kännissä. Seuraavaksi laitettiin kohdunkaulan puudute, jota etukäteen pelkäsin ehkä eniten. Noh, ei sattunut yhtään, ehkä ihan pienen paineen tunsi, mutta hammaslääkrissä puudutuspiikki sattuu kymmenen kertaa enemmän.

Kun puudutus alkoi vaikuttaa, lääkäri aloitti punktoimisen vasemmalta puolelta. En tuntenut tätä laisinkaan. Vasta kun lääkäri siirtyi pistelemään oikealle puolelle, tunsin muutaman inhottasvan vihlaisun. Nekin oli kuitenkin niin lyhyitä hetkiä, että sen kesti kyllä helposti. Kun rakkulat oli tyhjennetty, palasin toipumishuoneeseen pötköttelemään. Jossain kohtaa kätilö kävi kertomassa, että neljä munasolua oltiin saatu. Olishan niitä saanut olla enempikin, tuskin tuosta määrästä pakkaseen riittää, mutta toivotaan todella, että laatu korvaisi määrän.

Sain lämpöpussin mahalleni toipumishuoneessa ja moneen kertaan kätilö kävi kysymässä tarvitsenko kipulääkettä. En tarvinnut kun olo oli oikeasti tosi hyvä, juuri ennen kotiin lähtöä kätilö toi kuitenkin varmuuden vuoksi yhden Panadolin. Kotiin päästiin lähtemään yhdentoista aikaan. Torkuin koko päivän sohvalla kätilön ohjeiden mukaisesti. Yötä vasten otin kipulääkettä ja muistaakseni seuraavana päivänäkin jossain kohtaa, mutta oikeasti kipua en tuntenut missään vaiheessa.

Vielä eilenkin olo oli kuitenkin kovin krapulainen. Kävin kuitenkin kaupassa ja koirien kanssa vähän kävelemässä. Tänään olo on jo ihan normaali ja nyt mietinkin, että pitäsisikö mennä töihin jo maanantaina vaikka sairauslomaa olisikin vielä maanantaiksi.

Alkio(t) siirretään maanantaina, mikäli jotain siirrettävää siis on. Tällöin alkiot ovat jo neljän päivän ikäisiä. Punktiopäivästä alkaen olen ottanut Lugesteronia kolmesti päivässä, minkä tulisi sitten tukea alkio kiinnittymistä ja kehittymistä. Kaksi viikkoa alkion siirron jälkeen tulee tehdä raskaustesi, mikäli vuoto ei ole alkanut. Ennen tätä jokin lääke voi käsittääkseni antaa virheellisen positiivisen tuloksen. Peukut nyt vaan pystyyn, että ei enää ikinä tarvitse lähtä tähän rumpaan uudestaan, vaikka kokonaisuudessaan onkin ollut kaikesta pelottelusta huolimatta ihan positiivinen kokemus.

Ultra kuulumiset

Eilen oli folliultran vuoro. Kauhee pelko oli, että mitään ei ole tapahtunut kun olo oli ja on edelleen niin hyvä. Limakalvo oli kuulemma hyvän näköinen. Folleja löytyi seuraavasti: Oikealla kolme follikkelia: 15.5 mm, 15 mm ja 10 mm ja vasemmalla 5-6 follikkelia: 19 mm, 16.5 mm, 14.5 mm, 13 mm ja 11 mm. Yhteensä siis 8-9 follikkelia, mikä taitaa olla ihan kiva määrä. Lääkäriä ei juurikaan asiaa kommentoinut, toivotti vaan lähtiessäni onnea hoitoon.

Punktio on nyt sitten torstaina (kp12) ja siirto luultavasti maanantaina. Nyt kyllä jännittää! Hoitaja vielä pelotteli, että puudutus on ikävä kokemus ja sattuu luultavasti eniten. Mä en vaan ymmärrä miksi niiden pitää oikein lietsoa sielä, että kyllä sattuu. Pitäisin enemmän sellaisesta asenteesta, että kyllä siitä selviää vaikka vähän sattuisikin. Samaahan hoitajat teki Orgalutran pistosten kanssa. On kuulemma niin paljon hankalampi pistettävä kuin Gonal. Paskat, ihan hyvin sekin neula menee nahasta läpi! Vähän se kirvelee/kutiaa pistoksen jälkeen, mutta sekin menee 10 min päästä ohi.

Sain lääkkäri reissulta mukaan kasan reseptejä: Ovitrelle irrotuspiikki (joka pistetään tänä iltana), Lugestronit ja Gonapeptylin tukemaan kiinnittymistä. Nämä on muuten kaikki lääkkeitä, jotka eivät ole Kela korvattavia. Että ei sillä väliä, että lääkekatto on jo täynnä, rahaa meni taas toista sataa lääkkeisiin. Enpä ole ikinä ennen miettinyt, että miksi tämäkin järjestelmä on niin idioottimainen. Kaikki ne lääkkeet on kuitenkin hommattava.

Jos nyt haluaa listata mitä oireita hormonien piikityksestä on tullut, niin maha on vähän outo. Ei varsinaisesti jomota, mutta ehkä sellainen pieni menkkaolo. Iho on ollut taas huonommassa kunnossa ja ehkä pientä itkuherkkyyttäkin on ollut ilmassa. Eilen tuli joku ihme väsymyskohtaus, mutta se saattoi vain johtua lääkärikäynnin jännityksestäkin.

Pistää

Pari päivää Gonal pistoksia on nyt takana päin. Eka pistos jännitti koko päivän ja kun vihdoin tuli aika piikittää kädet täristen valmistelin kynän. Itse pistos meni hyvin, enkä onnistunut tuhomaan kynää. Se mahdollisuus kuitenkin aina on olemassa, jos unohtaa pitää nappia pohjassa kun ottaa piikin irti.

Eilen, toisena päivänä pistos meni vieläkin paremmin. Mitään jälkiä ei ole pistoksista mahaan tullut, vaikka hoitajat siitä varoittelivat. En ole myöskään huomannut mitään sivuvaikutuksia lääkkeestä. Menkkakivut on nyt ohi, joten katsotaan nyt miten loppu viikko menee ja lähteekö maha turpoamaan. Nyt jännittää jo valmiiksi lauantai kun pitää alkaa pistämään Orgalutrania. Se piikki on kai todella huono. Ehkäpä mä selviän siitäkin.

Olen taas paljon miettinyt, että pitäsisikö porukoille kertoa hoidoista. Kyllähän se jossain vaiheessa täytyy, mutta jotenkin asian kertoiminen tuntuu todella vaikealta. En kaipaa mitään sääliä tai jatkuvaa utelua, että onko tärpäännyt. Heille syntyi myös eilen yksi lapsen lapsi lisää, enkä halua nyt pilata heidän iloa siitä asiasta.

Mietin myös, että miten kerron asiasta töissä. Pomoni ei ole mitenkään kiinnostunut siviiliasioistani ja pystyn kyllä lääkärissä käymään ilman mitään selityksiä. Mutta sitten kun tietää sen punktiopäivän ja siitä tulevan saikun, ne täytyisi pomollekin kertoa.

Än-yy-tee NYT!

Nyt on se hetki kun hoidot alkaa. Nyt on se päivä kun mun täytyy alkaa piikittämään itseeni mömmöjä. Ensin yhtä stimuloimaan (Gonal-F) ja sitten myöhemmin toista jarruttamaan (Orgalutran).

Käytiin viime viikolla polilla ja lääkkäri totesikin, että eiköhän aleta tekemään ICSIä jo seuraavaan kiertoon. Se seuraava kierto alkoi eilen, joten tästä se lähtee. Fiilikset ovat vähintäänkin sekavat. Toisaalta on niin hienoa, että asiat menevät vauhdilla eteenpäin. Toisaalta taas pelottaa kaikki toimenpiteet ja lääkkeiden sivuvaikutukset. Olen koko elämäni ollut niin terve, en ole joutunut ikinä pahemmin käymään lääkäreissä. Punktio pelottaa, vaikka lääkkeet on kuulemma hyvät. Ja mitä jos tämä kaikki tehdään turhaan, mitä jos lasta ei tulekkaan kaikesta tästä huolimatta? Mitäs jos lapsi saakin alunsa, kyllä sekin pelottaa, vaikka sitä niin hartaasti on toivottu.

Kilpirauhaslääkkeet aloitin jo reilu viikko sitten. Olossa en ole huomannut sen suurempaa muutosta, mutta en oikein tiedä kuinka nopeasti vaikutukset tulisi näkyä. Kuuden viikon päästä on kontrolli verikoe, kunhan vaan muistaisin sen varata.