Pari päivää Gonal pistoksia on nyt takana päin. Eka pistos jännitti koko päivän ja kun vihdoin tuli aika piikittää kädet täristen valmistelin kynän. Itse pistos meni hyvin, enkä onnistunut tuhomaan kynää. Se mahdollisuus kuitenkin aina on olemassa, jos unohtaa pitää nappia pohjassa kun ottaa piikin irti.
Eilen, toisena päivänä pistos meni vieläkin paremmin. Mitään jälkiä ei ole pistoksista mahaan tullut, vaikka hoitajat siitä varoittelivat. En ole myöskään huomannut mitään sivuvaikutuksia lääkkeestä. Menkkakivut on nyt ohi, joten katsotaan nyt miten loppu viikko menee ja lähteekö maha turpoamaan. Nyt jännittää jo valmiiksi lauantai kun pitää alkaa pistämään Orgalutrania. Se piikki on kai todella huono. Ehkäpä mä selviän siitäkin.
Olen taas paljon miettinyt, että pitäsisikö porukoille kertoa hoidoista. Kyllähän se jossain vaiheessa täytyy, mutta jotenkin asian kertoiminen tuntuu todella vaikealta. En kaipaa mitään sääliä tai jatkuvaa utelua, että onko tärpäännyt. Heille syntyi myös eilen yksi lapsen lapsi lisää, enkä halua nyt pilata heidän iloa siitä asiasta.
Mietin myös, että miten kerron asiasta töissä. Pomoni ei ole mitenkään kiinnostunut siviiliasioistani ja pystyn kyllä lääkärissä käymään ilman mitään selityksiä. Mutta sitten kun tietää sen punktiopäivän ja siitä tulevan saikun, ne täytyisi pomollekin kertoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti