tiistai 9. toukokuuta 2017

Lähestyvä äitienpäivä

Se olisi sitten äitienpäivä tällä viikolla. Tunteet tämän päivän suhteen ova heitelleet todella paljon. Jossain vaiheessa ajattelin jo, että en nouse ollenkaan sängystä tuona päivänä  vaan hautaudun koko päiväksi suruun ja murheeseen. En ole äiti, enkä tiedä tuleekokaan minusta ikinä sellaista, juhlinko ikinä omaa äitienpäivää? Olen hyvin tietoinen tästä ajatuksesta joka ikinen hetki. Se tieto on musertava jos sille ajatukselle antaa liikaa aikaa. Yritän kovasti keskittyä siis kaikkeen muuhun. Onhan se vaikeaa kun, joka paikassa toitotetaan kyseisestä tapahtumasta, mutta olo on nyt aika neutraali kuitenkin.

Sen lisäksi, että oma lapsettomuus on vahvasti nyt läsnä, tekee tästä vuodesta erityisen vaikean ajatus myös siitä, ettei ole enää omaa äitiä mitä juhlistaa. Onhan tämä jo toinen vuosi, mutta viime vuonna olin jonkulaisessa sumussa vielä äitienpäivän aikaan, koska silloin kuolemasta ei ollut paria viikkoa kauempaa. En vielä tiedä pystynkö lähtemään mummua juhlistamaan, koska en hirveästi nää syytä juhlaan. Voinko vaan jättää menemättä? Tiedän kyllä, että mielensähän hän siitä pahoittaa, mutta en tiedä pysynkö kasassa. Ehkä mä menen ja kovetan itseni tunteettomaksi, jälleen kerran.

1 kommentti:

  1. Samoja fiiliksiä äitienpäivän suhteen... :/ Tosin mulla äiti on elossa, mutta olisin kovasti jo toivonut, että tämä äitienpäivä olisi ollut vihdoin The Äitienpäivä myös mulle. Voisitko mennä mummullesi ja ajatella, että ensi vuonna on sun vuorosi olla juhlinnan kohteena? Jos jostain syystä et ensi vuonna olisi äiti/raskaana, niin mieti sitten tilanne uudestaan ;) Tsemppiä joka tapauksessa <3

    VastaaPoista