Ulos kaapista

Ensi viikolla mennään uudelle suunnittelukäynnille ja punktio on näillä näkymin touko-kesäkuun vaihteessa. Ajatus uuden hoidon aloituksesta ahdistaa, mutta samaana aikaan ajattelen, että turhat tauot ahdistaisi yhtälailla. Paljon ajatuksissa on myös pyörinyt se, että mitä jos lasta ei saada alulle julkisen hoidoissa. Onko minulla haluja/rahaa siirtyä yksityiselle? Kai sitä rahaa nyt olisi jonkun verran, mutta mitä jos siitä huolimatta lasta ei tule? Pahimmassa tapauksessa kaikki säästöt on syöty ja käteen ei ole jäänyt kuin ahdistus ja tyhjääkin tyhjempi syli. Voisiko rahat edes saada takaisin jos lasta ei tule, ei tietenkään voi, tajuan sen kyllä.

Olen viikon sisään tullut hoitojen kanssa kaapista ryminällä. Eihän siihen riittänyt kun yksi epämääräinen "vihaan kevättä" päivitys Instagramissa, niin jo oli veli, isä ja jopa exä kyselemässä kuulumisia. En peitellyt asiaa vaan annoin tulla. En vielä tiedä oliko se hyvä idea, mutta ilmoitin kyllä, että en kaipaa asiasta sen kummempaa utelua. Kerron sitten jos on jotain kerrottavaa. Nyt kun asioista tietää jo aika monta kaveria perheen lisäksi, tulee aika usein viestiä, että miten kävi tuoresiirrossa ja montako saatiin pakkaseen. Joka kerta joudun viesteihin vastaamaan huonot uutiset tippalinssissä. Joka kerran ahdistus nostaa päätään ja tunteet hyppäävät pintaan, ei sille mitään mahda. Ehkä tämän toisen icsin kanssa peruutan vähin äänin takaisin kaappiin ja pidän ovet säpissä niin kauan kun on jotain positiivista kerrottavaa.

Nyt kp 5 menkat ovat edelleen käynnissä ja maha on ollut kipeänä joka päivä. Tämä on outoa kun yleensä maha ei ole kipeänä kuin 1-2 päivänä aluksi. Vuoto jo jossain vaiheessa loppui melkein kokonaan, mutta nyt taas alkoi uudestaan. Onhan se toki ymmärrettävääkin, että hormoonit on pistänyt pakan sekaisin.

Kp2

Puoli tuntia edellisen postauksen julkaisemisen jälkeen kävin vessassa ja sieltähän ne tuli, menkat. Koko ajan vuoto on ollut kovin ruskeaa ei lainkaan kirkasta. On tainnut veri odottaa ulos pääsyä jonkun aikaa.

Epätietoisuus ja turhat toiveet on nyt poissa, joten kyllä tämä tästä. Kohti uutta yritystä mennään ja sitä odotellessa keskityn ihan muihin juttuihin!

Turhia toiveita?

Lopetin luget viime sunnuntaina, mutta vieläkään ei vuotoa ole tullut. Tämä luo (turhia) toiveita, että mitä jos kuitenkin kyytiläinen olisi vielä matkassa. Mitä jos OneStepit ovat oikeasti niin paskoja testejä, ettei niihin voi ollenkaan luottaa?! Torstaina tuli pyyhkiessä hieman vaaleanpunaista valkovuotoa. Pieni menkka olo tulee ja menee, muttei kuitenkaan kunnolla ole iskenyt.

Mikäli vuoto ei ole maanantaihin mennessä alkanut, täytyy soittaa polille. Teen myös apteekin raskaustestin maanantaiaamuna varmuudeksi, sillon on pp 22/kp36. En ole siis testannut viime maanantain jälkeen, koska en halua turhaan testata. Onkohan kellään muulla mennyt kierto täysin sekaisin hoitojen vuoksi?

Pakkanen

Soitin polille kertoakseni negasta. Sanoin, että ei ole vuoto vielä alkanut. Käskivät soittaa uudestaan mikäli ei tällä viikolla ala. Noin sekuntti ennen polin puhelua katsoin Oma kantaa:

Jatkoviljeltyjä alkioita: 2

Jatkoviljelyn jälkeen alkioita pakastettu: 0

Pakkasessa alkioita yhteensä: 0

 

Sama tilanne vahvistettiin vielä puhelimessa, ei mennyt pakkaseen mitään. Ei mitään pahoitteluja polin puolesta, tietenkään. Kysyttiin vaan, että ollaanko halukkaita jatkamaan hoitoja.

Kova pettymys on myös tämä. Alkaa nyt taas koko homma alusta. Mieleen ei tule kun aika monta kirosanaa. Odotetaan vuotoa ja odotetaan uuden ICSI:n suunnittelua aikaa. Kuulemma etanapostilla tulee ensi viikolla. *ittu, *aatana, *erkele!!!

Kyyneleitä

Tämän oman suhteellisen lyhyen yrityshistoriani aikana, en ole kertaakaan itkenyt negatiivista raskaustestiä tai menkkojen alkua. En itkenyt nytkään, heti. Tein testin miehen vielä nukkuessa ja kun vähän myöhemmin menin kertomaan miehelle tuloksesta, en enää pystynytkään peittelemään pettymystä. Kyyneleet vain tulivat kun koko jännitys ja pettymys purkautui. Onneksi mies oli siinä sanomassa, että kyllä meillä edelleen on mahdollisuus ja aikaakin riittää.

Nyt jälkeen päin on helppo ajatella, ettei olisi pitänyt testata vielä perjantaina. Olisi ollut paljon paremmat pääsiäislomafiilikset. Nyt suurin osa-ajasta kului tämän asian ja myös parisuhteen märehtimiseen. Olin lamaantunut pari päivää täysin. Vähitellen alan ymmärtämään, miksi hoidot oikeasti ovat rankkoja. Ei fyysisen vaan sen henkisen puolen vuoksi.

Perjantaina illalla menin porukoilleni kyläilemään, jossa oli myös kolmiviikkoinen vauva. Se väkisin tungettiin syliin ajatuksella sais se vauvakuume tarttua meihinkin. Niin, voi kumpa tietäisittekään mitä meillä tapahtuu tai siis ei tapahdu! Siinä ohi mennen tunnustinkin, että kyllähän me on yritetty, se ei vaan omin voimin tule onnistumaan. Lisäkysymyksiä se ei siinä tilanteessa herännyt, tilanne oli hankala kun porukkaa oli paljon ympärillä ja hädin tuskin sain kyyneleet pysymään aisoissa siinä kohtaa.

Tänään fiilis on jo parempi. Helpompi olla, kun ei tarvitse kotona märehtiä. Yritin soittaa polille, mutta sielä on ruuhkaa.Taidan yrittää vasta huomenna uudestaan. Välillä löydän itseni googlaamasta, voiko negatesti vielä muuttua positiiviseksi. Voihan se, mitä keskustelupalstoja on uskominen, mutta turhia toiveitahan tuosta vain tulee. Eniten mieltä askarruttaa kuitenkin se, että onko pakkasessa mitään? Tuntuisi hirveältä alkaa uuteen piikitysrumpaan heti uudestaan. Toisaalta en halua odottaa kesätaukojen yli. Optimitilanteessa tehtäisiin yksi PAS ennen kesälomia ja mikäli tarve on niin syksyllä seuraava ICSI. En halua pitää turhia taukoja, se on nyt tai ei koskaan.

Virallinen testipäivä

Tänään oli virallinen testipäivä (pp14) ja testasin jo itseasiassa perjantaina (pp11).  Niin kuin kuvasta näkee, huonohan se tulos on. Puhdasta negaa kaksin kappalein. Aika masentunut oon ollut koko pääsiäisen, mutta eiköhän se taas tästä lähde kun pääsee töihin miettimään muita juttuja.

Piinaviikko - PP8

Tajusin, että nyt tosiaan eletään piinaviikkoa, siis sitä uskonnollista hiljaista, suurta, pyhää, kärsimysviikkoa. Kuinka tämä sattuikaan, piina riittää monella tapaa. Aika todellakin matelee hetki kerrallaan. Työviikko on tuntunut todella pitkältä, vaikka vasta 1,5 päivää on takana päin, 2,5 päivää edessä.

Oireet, no, niitä ei ole (kai). Mahassa ei ole mitään tuntemuksia, olo on hyvä. Parit kuumat aallot on tullut varmaankin lugestreronien vaikutuksesta. Olen alkanut muuten inhoamaan noita lugeja. Ne vuotavat nyt koko ajan ja jatkuvasti saisi olla pikkuhousunsuojaa vaihtamassa. Alkuun ei tällaista ongelmaa ollut. Toisaalta eilen illalla olin aivan jäässä, eikä jäsenet tuntuneet lämpiävän millään, vaikka makasin hiessä olevan miehen kyljessä kiinni paksun peiton alla. Jano on ollut ehkä vähän kovempi kuin yleensä ja herkkuhimo aivan järkyttävä.

Laskeskelin, että mulla on kotona neljä one stepin raskaustestiä. Ajattelinkin, että jos alkaisin testaamaan jo perjantaina (PP11) niin testejä riittäisi joka päivälle viralliseen testipäivään asti. Eilen kuitenkin lueskelin, että one steppien luotettavuus on vähän niin ja näin. Voi varmaankin tulla virheellinen nega. Saman merkin ovistestit on mulla toiminut hyvin kyllä.

Katsoin oma kannasta tietojani siirron osalta. Olin näköjään saanut alkion siirrossa uuden diagnoosin "ovuloimattomuudesta johtuva naisen hedelmättömyys". WTF! Eihän tämä pidä mitenkään paikkaansa. Sattuuhan näitä, mutta ei tämä kyseinen lääkäri ole kyllä vakuuttanut millään tavalla...