Olen kolmenkympin kriisissä oleva naikkonen. Biologinen kello on alkanut tikittämään ja eteenpäin pitäisi päästä elämässä. Vakityö, omistusasunto ja pari koiraa ei enää riitä. Vielä en ole varma haluanko lapsen ulkoisista paineista johtuen (kaikilla muillakin on ja koska ikää alkaa tulemaan) vai siksi, että oikeasti haluan sen. Oli syy kumpi tahansa olemme yhdessä mieheni kanssa päättäneet antaa vauvan tulla. Itse yritän pysyä ajatuksella, että tulee jos on tullakseen, eikä niinkään ryppyotsaista yrittämistä. Ensimmäinen yrityskierto on nyt takana ja toinen käynnissä. Onhan tää hirveen jännää!
Tosi ystävät ovat vuosien varrella ajautuneet kauemmaksi, joten tuntuu helpommalta purkaa tuntemuksiaan tänne. Parempi tämä kun ei mitään ja miehellehän ei ikinä pysty kaikkea puhumaan.
Aika näyttää tuleeko tämä blogi pysymään hengissä, mutta toivon niin. Kommentteja on aina kiva lukea, joten pistäkäähän viestiä, jos tänne eksytte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti