Olen paljon viime
päivänä (oikeastaan kuukausina) miettinyt sitä, kuinka elää tätä elämää tämän
raskaan taipaleen aikana. Liikaa omat ajatukset pyörivät samalla kaavalla:
Jos olenkin loppu
elämän lapseton, niin…
Kestääkö
parisuhde, jos…
Sitten kun…
Jos, jos, jos…
En todellakaan
voi sanoa eläväni hetkessä, vaikka kuinka haluaisin. Epävarmuus kalvaa
jatkuvasti, kun ei vain voi tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia ollenkaan.
Minulla esimerkiksi on hirveä talo kuume, mutta talon hankinnassa ei ole mitään
järkeä juuri nyt. Toisaalta olemassa olevaan asuntoon täytyisi tehdä
kylppäriremontti, mutta riittääkö rahat, jos vauva päättääkin tulla tai
riittääkö ne siinäkään tapauksessa, että päätetään jatkaa hoitoja yksityisellä
puolella. Hirveästi vain kysymyksiä ilman luotettavia vastauksia.
Pienistä hetkistä
nauttiminen on päivän sana. Täytyy vain katsoa ympärilleen ja yrittää repiä ilo
ihan joka ikiseen päivään. Pitkästä aikaa nappasin kameran käteeni ja kävin
katsomassa kuinka hienolta ruska oikeasti näyttääkään. Ja olihan se varsinaista
väriloistoa! Innostuin myösleipomaan, ihan vain itselleni. Mitä sitten jos
paisun kuin pullataikina, sehän on joka tapauksessa ollut jonkunlainen tavoite ;)
Hetkessä eläminen on kyllä hankalaa, en osaa sitä sit alkuunkaan. Talokuume on täälläkin, asutaan nyt omassa rivarikaksiossa, kyllä me tänne vielä toistaseks mahdutaan, mut olisihan se ihana jos olis tilaa! Tsempit sinne! :)
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Eihän se helppoa ole, hetkessä eläminen, mutta pakko väähn edes yrittää nauttia pikkujutuista, ettei koko elämää jää elämättä.
Poista