Ensi viikolla mennään uudelle suunnittelukäynnille ja punktio on näillä näkymin touko-kesäkuun vaihteessa. Ajatus uuden hoidon aloituksesta ahdistaa, mutta samaana aikaan ajattelen, että turhat tauot ahdistaisi yhtälailla. Paljon ajatuksissa on myös pyörinyt se, että mitä jos lasta ei saada alulle julkisen hoidoissa. Onko minulla haluja/rahaa siirtyä yksityiselle? Kai sitä rahaa nyt olisi jonkun verran, mutta mitä jos siitä huolimatta lasta ei tule? Pahimmassa tapauksessa kaikki säästöt on syöty ja käteen ei ole jäänyt kuin ahdistus ja tyhjääkin tyhjempi syli. Voisiko rahat edes saada takaisin jos lasta ei tule, ei tietenkään voi, tajuan sen kyllä.
Olen viikon sisään tullut hoitojen kanssa kaapista ryminällä. Eihän siihen riittänyt kun yksi epämääräinen "vihaan kevättä" päivitys Instagramissa, niin jo oli veli, isä ja jopa exä kyselemässä kuulumisia. En peitellyt asiaa vaan annoin tulla. En vielä tiedä oliko se hyvä idea, mutta ilmoitin kyllä, että en kaipaa asiasta sen kummempaa utelua. Kerron sitten jos on jotain kerrottavaa. Nyt kun asioista tietää jo aika monta kaveria perheen lisäksi, tulee aika usein viestiä, että miten kävi tuoresiirrossa ja montako saatiin pakkaseen. Joka kerta joudun viesteihin vastaamaan huonot uutiset tippalinssissä. Joka kerran ahdistus nostaa päätään ja tunteet hyppäävät pintaan, ei sille mitään mahda. Ehkä tämän toisen icsin kanssa peruutan vähin äänin takaisin kaappiin ja pidän ovet säpissä niin kauan kun on jotain positiivista kerrottavaa.
Nyt kp 5 menkat ovat edelleen käynnissä ja maha on ollut kipeänä joka päivä. Tämä on outoa kun yleensä maha ei ole kipeänä kuin 1-2 päivänä aluksi. Vuoto jo jossain vaiheessa loppui melkein kokonaan, mutta nyt taas alkoi uudestaan. Onhan se toki ymmärrettävääkin, että hormoonit on pistänyt pakan sekaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti